Alkukesän asioita

Keskiviikko 9.6.2010 klo 8.32 - Isto Kaarne

Kesä tuli että heilahti. Muutaman päivän sisällä lämmittämistä vaatinut lämpötila kohosi jopa helteen puolelle. Onhan tässä kylmiä öitä ollut, mutta ne nyt kuuluvat alkukesään. Mammalla vaan on kova työ, kun peittelee iltaisin kukkiaan ja kurkkujaan hallalta piiloon. Muutama päivä kun vielä päästään, niin eiköhän yöpakkasten uhka ole tältä kesältä ohi.

Matonpesukauden avasin eilen Havisevan matonpesupaikalla. Yllättävän lämmintä oli pesuvesi, ja homma skulasi muutenkin. Matonpesu kuuluu kesään, eikä se mitään hullumpaa hommaa ole työnäkään. Tuleepa kerran kädetkin pestyä kunnolla.

Juhannus lähestyy. Sen huomasi jo siitäkin kun Pavialan Sepe poikkesi tuossa portilla yhtenä päivänä kysymässä, että josko taas tulisin juontamaan Haralanvuoren juhannusjuhlan, juhannusaattona klo: 18.30. No, minä lupasin, kun olen huono kieltämäänkään. Pitäähän sitä kyläyhdistystä, eli entistä kylätoimikuntaa, jollakin tavalla auttaa, tämmöisen vanhan jäsenenkin. Monta vuotta juhannus on Haralanvuorella mennyt, milloin missäkin tehtävässä. Menköön nyt tämä ainakin vielä.

Soitin yhdistyksen nykyiselle puheenjohtajalle Ilmari Salmiselle, eli "Immulle". Sovittiin ensi viikolle palaveri juhla-asioista. Kuulin myös, että he ovat saaneet juhlaan puhujaksi työhyvinvoinnnin professori Marja-Liisa Mankan, Ruutanasta. Se on hyvä valinta. Minulla on ollut tilaisuus useamminkin olla hänen luentojaan kuulemassa, ne ovat täyttä asiaa ja mielenkiintoisella tavalla esitettyjä. Kannattaa tulla kuulemaan juhannusaattona, mitä asiaa hänellä nyt on.

On se hyvä että kyläyhdistys jaksaa pitää elossa tämän jo hyvinkin perinteisen juhannusaaton juhlan. Iso ei sielläkään enää se aktiivinen porukka ole, uutta verta varmasti kaivattaisiin. Suosittelen kaikille. Se on hyödyllistä ja mielenkiintoista toimintaa.

Muistetaan myös, että juhlassa luettava juhannusrauhan julistus on paljon vanhempi kuin Virroilla nykyään tehtävä samantapainen, tai tämä Tapulinmäeltä tehtävä kesän avaus. Tämä tosiasia vain on jäänyt jotenkin aina julkiselta sanaltakin huomioimatta. Muistetaan nyt me se itse kuitenkin, ja kerrotaan kuinka asia on.

Nähdään Haralanvuorella, ellei ennemmin.       

Ei unohdeta junia

Torstai 13.5.2010 klo 7.34 - Isto Kaarne

Kangasalan valtuusto käsitteli maantaina 10.5. Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmaa. Pohjois-Kangasalan ratavarren asukkaana kiinnitin tietenkin huomion suunnitelman yhteen selvään puutteeseen. 

Rakennesuunnitelmasta on kangasalan kohdalla unohdettu raideliikenne kokonaan. Lähijunaliikennettä oltaisiin kehittämässä vain Lempäälän, Nokian ja Ylöjärven suuntiin. Meillä on sentään parikymmentä kilometriä rautatietä täällä, olkoonkin että junat ovat kangasalan rataosalla lopettaneet pysähtelyn kokonaan jo vuosikymmeniä sitten. Ei kuulemma kannata, jarrut vain kuluu.

Keskustelimme edellisviikolla Demariryhmässä asiasta, ja olimme sitä mieltä, että raideliikenteen kehittämistä myös Kangasalla ei saa unohtaa. Vaikka tällä hetkellä ratavarressa asuisikin liian vähän väkeä kannattavalle liikenteelle, niin asiat tulevat kyllä muuttumaan. Ruutanakin tulee lähivuosikymmeninä suurentumaan väkimäärältään semmoiseksi, että junat kyllä sillä kohtaa täyttyvät, niin kuin ennen täyttyivät työläisjunat. Muistan hyvin vielä tuon ajan, olinhan itse mukana.

Myös ihmiset tulevat entistä enemmän kiinnostumaan ympäristönsä tilasta, julkinen liikenne tulee sitäkin kautta saamaan uusia käyttäjiä.

Eli siis: Vaikka tässä rakennesuunnitelmassa ei Kangasalan lähijunaliikennettä mainitakaan, niin se täytyy pitää edelleen mielessä, ja hoitaa niin että myös se säilyy yhtenä julkisen liikenteen tulevaisuuden vaihtoehtona.

Näitä valtuustolle kertoessani kunnanjohtaja nyökytteli lupaavan näköisesti. Hän tuntee kyllä asian, ja uskon että on myös kanssani samaa mieltä.     

Vapunviettoa

Sunnuntai 2.5.2010 klo 9.40 - Isto Kaarne

Aamuyöstä havahduin siihen, kun sade soitti oikein tosissaan peltikattoon. Alkoi tultua siltä että vappumarssista tulee märkä reissu. Sade kuitenkin aamukahdeksaan mennessä hiukan helpotti, ja antoi toivoa paremmasta.

Ruusujen hankkiminen Punaisten muistomerkille oli jäänyt minun huolekseni, ja jäänyt tietenkin viime tippaan. Huonon omantunnon siivittämänä polkaisin jo ennen kahdeksaa Fiatilla Ruutanan puutarhan kukka-automaatille katsomaan olisiko siellä kukkia, ja helpotus helpotus, kyllä oli. Ei se pettänyt tälläkään kertaa. Hieno homma. Vitosella sain nätin kimpun Demarinpunaisia ruusuja.

Puoli yhdeksän aikoihin olin jo vanhalla hautausmaalla tarkistamassa että siellä oli vedellä täytetty kukkapurkki näitä ruusujani varten. Sitten Säästökeskukselle odottelemaan Tovereita paikalle. Hyvin heitä tulikin, puoliväliin kolmattakymmenta sekä Demarien että Vasemistoliiton aktiivia. Ensimmäisenä tietenkin Siirtosen Helvi, kuten kaikkina muinakin vappuaamuina.

Kulkue oli varsin komea; 6 punaista lippua ja yksi sinivalkoinen. Risto Lehto piti tunnetulla taidollaan sydämeenkäyvän puheen, ruusut laskettiin ja punaiset liput laskeutuivat kunnioittamaan aatteensa puolesta v. 18 sortuneitten työläistovereittemme muistoa. Se on aina yhtä sykähdyttävä hetki.

Torille oli tullut ilmapallokauppias, jolta ostin kaksi palloa kotiin viemiksiksi. Tiesin että pienet pojantyttäremme olivat tulossa kylään, kuten yleensä Vappuna, ja täytyihän vaarin asia jotenkin huomioida.

Päivän tunnit kuluivat sitten pikkutyttöjen touhuilua seuratessa ja vähän tulevan vappujuhlan kulkuakin miettiessä. Oli nimittäin vaara, että ohjelmaan tulisi ylimääräinen tauko, koska taikuri pääsisi paikalle vasta noin 16.30, ja muu ohjelma ehkä loppuisi jo ennen sitä. Piti siis valmistautua täyttämään se aukko, varmuuden vuoksi.

Juhla alkoi Suoraman Työväentalolla aikanaan. Hanna Laine juonsi, Timo Rautanen toivotti tervetulleeksi, 9 Nokian Työväen Mieskuoron kaveria lauloivat, ja SDP:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantola puhui. Kaikki meni hienosti. Taikuri Sami Lehtoniemikin tuli luultua aikaisemmin, joten täyteohjelmaa ei olisikaan tarvittu. Olin sen kuitenkin jo ehtinyt julkisesti ohjelmaan lisätä, joten perääntyäkään ei enää voinut.

Tulipa siinä sivutuotteena tutkittua, että minkä runon Kangasalan Vappujuhlaväki halusi juhlassaan kuulla. Se oli "Betonimylläri". Sen he sitten kuulivat, heti sen jälkeen kun Ronnie Thomassen oli todella taitavasti soittanut kolme kappaletta klassisella kitaralla.

Taikurin jälkeen yhteislaulettu "Työväen marssi" päätti juhlan virallisesti. Se ei oikein suurta mahtia taakseen saanut, johtuen varmaan huonosta kuoronjohtajasta, johon tehtävään jouduin taas yllättäen minä. 

Näin oli Vappu käytännöllisesti katsoen ohi, ja ihan hyvinhän se meni. Taas tuntui, että ei me turhaan vaivaa nähty. Ensi vuonna sitten taas.          

Vaikeita päätöksiä, mutta tehtävä ne on.

Maanantai 12.4.2010 klo 20.28 - Isto Kaarne

Kangasalan kunnalla on paljon investointitarpeita. Taloussuunnitelmassa on vuoden 2011 kohdalla todella hurja määrä rahaa, eivätkä tulevat vuodet tule olemaan yhtään sen helpompia. Käyttötalouspuolella on myös omat rahantarpeensa, jotka lähes kaikki ovat välttämättömiä. Rahaa menee enemmän kuin tulee.

Jotta tästä kierteestä selvitään, tai edes yritetään selvitä, niin säästöjä on löydettävä. Koska tähänkään asti ei olla eletty niin kuin pellossa, ne säästöt tulevat olemaan kipeitä. Talousarvioissa ei ole pitkiin aikoihin ollut rahaa, joka olisi otettavissa pois jonkinasteista palvelujen huonontumista, tai ainakin voimakasta arvostelua aiheuttamatta.

Valtuuston tehtävä on löytää keinot talouden tasapainottamiseksi, ja myös ottaa ne rohkeasti käyttöön, vaikka nimimerkki ”kuntalainen” haukkuisi valtuustoa kuinka tyhmäksi. Tästä urakasta selviäminen vaatii valtuustolta yksituumaisuutta, ja asioitten pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa kokonaisvaltaista suunnittelua. Tarvitaan joukkuepeliä, ja jopa uskallusta uhrautua joukkueen puolesta. Yhdellä itse tehdyllä maalilla ei peliä ratkaista, jos ja kun se jää ainoaksi.

Kangasalan Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on sitä mieltä, että nyt on käynnistettävä ryhmien väliset neuvottelut siitä, mitenkä tästä eteenpäin.  Ei vain tämän nyt käsittelyssä olevan asian kanssa, vaan kaikkien tulevaisuuden tarpeiden kanssa.

Jos siinä työssä päästään syksyyn mennessä hyvässä hengessä eteenpäin, jos tiedetään mistä säästetään ja mistä ei, jos tiedetään mihinkä meillä on varaa ja mihinkä ei, silloin meillä on valmius käsitellä järkevästi myös pikkukoulujen lopettaminen. Aikaisemmin se ei ole mahdollista. Nimittäin järkevästi.

Valtuusto päätti maanantaina 12.4. että kouluasia käsitellään vasta talousarvion ja taloussuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Tämä oli juuri sitä, mitä Demarit nyt halusivat. Toisetkin olivat asian samalla tavalla oivaltaneet, tai oivalsivat ainakin viimeistään kokouksessa. Vain parin soraäänen säestämänä esitys asian palauttamisesta valmisteluun, ja talousarviokokoukseen hyväksyttiin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että syksyllä asia pitää saada myös lopulliseen päätökseensä, oli se päätös sitten mikä vain. Lopetetaan ihmisten "löysässä hirressä roikuttaminen", ja ruvetaan taas isänniksi kuntaan. Samoin kuulostavat ajattelevan ryhmätoverinikin.    

Pormestari Kangasalle ??

Tiistai 30.3.2010 klo 20.55 - Isto Kaarne

Pirkkala erottaa pormestarinsa, ja ilmeisesti valitsee uuden. Vaikka ensimmäinen yritys heillä epäonnistuikin näin pahasti, en silti ole menettänyt uskoani järjestelmän hyviin puoliin.

Pormestarin menestys on hyvin paljon kiinni hänen henkilöstään, hänen kyvystään tulla ihmisten kanssa toimeen, (tai sitten päinvastoin: Ihmisten kyvystä tulla hänen kanssaan toimeen). Antero Saksala tässä epäonnistui, miksi, siihen en ota kantaa kun en tiedä asioista tarpeeksi.

Kuitenkin joku täällä Kangasalla voisi pormestarin tehtävässä onnistua vallan mainiosti. Kannattaa vielä miettiä asiaa. Ehkä se siitä.  

Arvokasta yhteistyötä

Sunnuntai 28.2.2010 klo 10.33 - Isto Kaarne

Valtuutettu Paula Hakolan (SD) aloite on käynnistämässä yhteistyön kunnan, ja asukas- sekä omakotiyhdistysten välillä. Lopputalven aikana selvitetään, millä tavalla yhdistyksillä on halukkuutta tulla mukaan yleisten alueiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon. Parissakin semmoisessa toimineena tervehdin ajatusta suurella tyydytyksellä. Monella yhdistyksellä on varmasti halua ja aktiivisuutta tarttua takookapulaan, ja kun kunta tasoittaa tietä, niin jälkeähän siitä syntyy.

Paulan ajatus lähti leikkipaikoista, mutta laajeni sitten myös muun asumisympäristön osalle. Kohteita kyllä löytyy: Lähiliikuntapaikat, puistot, pysäkkikatokset, näköalat, uimarannat, venerannat, teiden pientareet, ym. Monenlaiset asiat vaikuttavat oman asuinalueen viihtyisyyteen ja turvallisuuteen.

Me täällä Onkijärvellä teimme jo yhdistysten välistä yhteistyötä ilman kunnan apuakin. Kahden yhdistyksen voimin rakensimme koulutaksin keräilypaikalle odottelukatoksen. Hyvä me.

Ja hyvä Paula. Hyvä aloite.

"Pasila. Porilaisten marssi".

Maanantai 15.2.2010 klo 10.37 - Isto Kaarne

Kaksi päivää talviolympialaisia on nyt jännitetty, tähän mennessä turhaan. Urheiluhullu Suomen kansa odottaa mitaleita. Janne Ahosen neljäs tila myönnetään hyväksi saavutukseksi, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyväksi. Yhdistetyn kilpailun tulos tuomittiin jo "romahdukseksi". Armotonta on kullanhimoinen suomalainen urheiluväki.

Urheilijat tekevät kisoissa omaa työtään, sitä mihin heidät on koulutettu, aivan niin kuin sorvari on koulutettu sorvariksi, rakennusmies rakentajaksi ja hoitaja hoitajaksi. "Omalle lajille" sykkivää sydäntä ja kovaa harjoitusta vaatii myös näissä arkisemmissa ammateissa pärjääminen, etenkin huipputulosten saavuttaminen. Kilpailu on kovaa, hyviä on paljon, huippuja kuitenkin vähemmän.

Itse teen työtäni sen tasoisten metallimiesten parissa, että heistä monet ovat varmasti lajinsa huippuja, vaikka heitä verrattaisiin kaikkiin tämän maailman vastaaviin ammattilaisiin. Useinkin, kun kaikki natsaa kohdalleen, välineet ovat kunnossa ja kunto oikein ajoitettu, näemme heiltä suorastaan huikaisevia suorituksia, vähintäänkin mitalin arvoisia. Ja doping on meilläkin ehdottomasti kielletty.

Välillä tulee mieleen, että pitäisikö näitä arkitöiden huipputuloksia palkita vähän useammin, antaa tunnustusta heti silloin kun huipputulos on syntynyt, eikä vasta määrättyjen palvelusvuosien jälkeen. Kyllähän niin jonkun verran tehdäänkin, mutta tehdäänkö tarpeeksi. Arjen "sankaritöiden" ei tarvitse ylittää valtakunnallista uutiskynnystä, ollakseen palkitsemisen arvoisia.

No, näitä miettiessäni kuitenkin kovasti odotan, muiden urheiluhullujen lailla, urheiluselostajan kaikkein mieltä sykähdyttävintä kehoitusta: "Pasila. Porilaisten marssi".  

Pirkkalasta kuuluu kummia

Lauantai 6.2.2010 klo 9.02 - Isto Kaarne

Melkoinen yllätys tämän aamun lehdessä oli uutinen, että Pirkkalan valtuuston enemmistö haluaa pormestari Antero Saksalan eroavan tehtävästään. Tieto tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. Vaikka olen aivan hiljattainkin tavannut Pirkkalalaisia kunnallispoliitikkoja, en ole tästä asiasta mitään kuullut. Ehkä siellä on haluttu pestä pyykki vain omassa tuvassa, mikä on tietysti ihan oikeinkin.

Jollakin tavalla Antero varmaan nyt on pormestarina epäonnistunut, kun reaktio on näin raju. Mitään syitä en ole korviini saanut, mutta yhtä arvailen: Olisiko Antero ollut toimissaan liian "Kokoomuslainen". Pormestarin pitää mielestäni olla vähemmän puoluepoliitikko ja enemmän kunnallispoliitikko. Esimerkiksi valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat voivat olla paljon räväkämmin oman puolueensa edustajia, kuin pormestari. Hänen pitää tehdä yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa. Hänen pitää olla ikäänkuin kaikkien ryhmien jäsen. 

Pormestarius on instituutiona täällä Suomessa vielä hyvin uusi, ja hakee toimintatapojaan ja toimintarajojaan. Ehkä Antero nyt tuli koetelleeksi sen yhden rajan, seuraavien pormestarien puolesta.

Joku jo epäili, että tämä tapaus vaikeuttaa pormestarimalliin siirtymistä muissa kunnissa. Minusta asia on päinvastoin. Nythän todistetaan, että kunnan ykkösmies voidaan vaihtaa koska vaan, jos ei olla tyytyväisiä. Kunnanjohtajasta ei näin helpolla eroon pääsisi, vaikka epäluottamus olisi tätä Pirkkalan tapausta paljon suurempikin.

Edelleen olen sitä mieltä, että Kangasalan pitää tämän vuoden lopulla myönteisessä hengessä harkita pormestarijärjestelmään siirtymistä tämän nyt kuluvan vatuustokauden jälkeen.   

Näpit irti eläkkeistä

Lauantai 23.1.2010 klo 9.37 - Isto Kaarne

Kun ihminen on tehnyt pitkän työuran, ja ikä kiipeää kuudenkymmenen paremmalle puolelle, kyllä siinä useimmilla alkaa jo takki tyhjyyttään tuulessa  lepattaa. Töihinlähtöaamut tuntuvat raskailta ja päivät pitkiltä. Työn tuloksetkin saattavat joittenkin kohdalla heikentyä: Patruuna ei enää saa täyttä vastinetta maksamalleen palkalle. Esimiehet katsovat vanhaa viistoon, ja ikäihmiselle itselleenkin tulee huono omatunto: "Ei tää nyt suju, niin kuin pitäisi".

Minusta nykyinen eläköitymisikä on aivan paikallaan: Kuuskolmosena vanhuuseläkkeelle, jos itse niin haluaa. Jos työtä on, ja kintaissa on vielä virtaa, voi jatkaa työtä vielä muutaman vuoden. Hieno mahdollisuus omaan valintaan oman elämäntilanteen ja kunnon ja motivaation mukaan.

Vallan erinomainen keksintö on tämä osa-aikaeläkekin. Sen tarjoama kevennys riittää monelle työn uuvuttamalle jaksaa vanhuuseläkkeelle asti. Monessa tapauksessa se varmasti myös saa konkarin jatkamaan työtä vielä vanhuuseläkeiän saavutettuaankin. Jos siis työtä on, ja työpanosta tarvitaan. Vuosikymmenien mittainen kokemus jää edelleen patruunan käyttöön, myös nuoremmille siirrettäväksi.

Väitän myös, että jos työnantajan maksama osa-aikatyön palkka putoaa vaikka viiteenkymmeneen prosenttiin kokoaikatyön palkasta, niin työpanoksen rahallinen arvo ei putoa samassa suhteessa. Niin paljon useimmissa työtehtävissä näitä työkuvioita tulee funtsattua myös vapaa-ajallaan, että kyllä siitä lopullista työn arvoa vähintään kuusikymmentä prosenttia patruunalle jää. Erinomaisen tehokasta työaikaa siis, tämä osa-aikatyö.       

Itse jäin osa-aikaeläkkeelle tämän vuoden alusta, jo 61v täytettyäni. Hyvältä tuntuu. Jos näin menee, saatanpa hyvinkin jäädä hommiin vielä vanhuuseläkeiän täytyttyäkin. Täysiä viikkoja kuuskolmoseksi asti tekemällä tuskin enää sen jälkeen töihin jäisin.  

Toivotaan nyt kuitenkin, että niitä töitä Suomessa riittää, jotta eläkkeellejääntiaikaansa suunnittelevat pääsevät yleensäkään näitä valintoja tekemään. Jos kiinalaiset ja intialaiset tekevät tekevät tulevaisuudessa Suomalaisten työt, ei silloin tarvitse eläkkeellelähtöään miettiä. Lähtö tulee, oli ikä tai kunto mikä hyvänsä.

Ruutana - Asema tie rakennettava mahdollisimman pian

Torstai 10.12.2009 klo 20.25 - Isto Kaarne

Moni on syystäkin ihmetellyt, miksi Ruutanan kehitykselle elintärkeä tie Asemalle lykättiin valtuuston talousarviokokouksessa suunnittelukauden ulkopuolelle. Täytenä yllätyksenä se tuli meille tien rakentamista kannattaneillekin.  Kannatettua esitystä siirtämisestä ei kukaan osannut odottaa, ja vielä suurempi ihmetyksen aihe oli sen jälkeen suoritetun äänestyksen tulos.  Asia, jonka piti olla kunnanhallituksen yksimielisen esityksen jäljiltä ”selvää pässinlihaa” kääntyi hetkessä täysin päälaelleen. Mitä mahtoikaan suurin osa valtuutetuista kättä nostaessaan ajatella, sillä moka tuli. Ja paha.

Ruutana – Asema tie on se lukko joka vasta toteutuessaan avaa mahdollisuuden alueen lisärakentamiselle ja nyt suunnitteilla olevien kaavojen toteuttamiselle.  Ensin pitää edes nykyisen väen päästä kunnolla kulkemaan, sitten vasta hankkia lisää kulkijoita. Olen ryhmäni puolesta jo reilu vuosi sitten vaatinut, että Pysäkkitien päähän kaavoitettuja kunnan omistamia tontteja ei pidä antaa rakennettavaksi, ennen kuin tie Asemalle on valmis. Aivan samaa mieltä olemme edelleen. Pysäkkitie ja Jussilantie eivät sitä liikennettä pysty nielemään.

 Ruutanan osayleiskaavan valmisteluaineistoa esiteltiin yleisölle 1.12. Siellä eräs rouva totesi, että tuntuu aivan kuin olisi tamperelainen, kun sinne on niin paljon helpompi mennä.  Näin se on. Kyllä Ruutanalaisten ostoseurot pitäisi saada kulkemaan oman kunnan puolelle Lentolaan, eikä Tampereen Linnainmaalle. Monta muutakin hyötyä tästä uudesta väylästä olisi, sekä kunnalle, että kuntalaisille.

Tätä tietä on puuhattu jo vuosikymmeniä ja sen tarve on aina tiedetty. Nyt se tarve on entistä kovempi. Palautetaan siis pois siirretyt rakentamismäärärahat ensi vuoden talousarviokokouksessa entiselle paikalleen, vuosille 2011 ja 2012. Ja ollaan tarkkana siellä. Ettei taas mokata.

Nykypäivän isänmaallisuutta

Sunnuntai 6.12.2009 - Isto Kaarne

Isänmaallisuus on näin itsenäisyyspäivän aikaan yleinen puheenaihe. Mitä se isänmaallisuus sitten oikein on. Minä olen aina ymmärtänyt, että se on halua toimia tämän Suomen ja suomalaisten  hyväksi. Aina olen myös ymmärtänyt niin, että kaikkein isänmaallisimpina itseään ovat pitäneet ne, joilla täällä suomessa on eniten ollut etuja valvottavana. Toisin sanoen siis he, jotka ovat eniten omistaneet. Varmaankin siis tehtaanpatruunat. Ne suomalaiset, jotka ovat omistaneet vain vähän, tai eivät ollenkaan, ovat olleet epäisänmaallisia. He eivät ole halunneet isänmaan etua. Eikö niin?

Entä tänään? Kuinka isänmaallinen on teollisuusjohtaja, joka vie suomalaisten työtä kehitysmaihin lähes ilman palkkaa tehtäväksi, jotta voitto jäisi mahdollisimmman suureksi. Kuinka isänmaallisia ovat tämmöisen yhtiön hallituksen jäsenet, jotka tämän kaiken hyväksyvät ja pitävät oikeana. Kuinka isänmaallinen on tämmöisen yhtiön osakkeenomistaja, joka vaatii operatiiviselta johdolta aina vain isompia osinkoja ollenkaan välittämättä siitä millä keinoin ne saadaan. Kaikki on sallittua kun omaa pussia täytetään.

Minä väitän, että nämä edellämainitut ovat nykyajan epäisänmaallista roistokansaa. He eivät välitä kuinka tämä isänmaa pärjää, kunhan vain itse pärjäävät.

Nykyajan isänmaallinen väki löytyy tehtaitten saleista ja muista paikoista, joissa omalla työllään elävät nyt yleensä ovatkin, elleivät sitten ole työttöminä. He haluavat tehdä työtä, elättää itsensä sillä, ja maksaa veronsa, jolla taas pidetään yhteiskunta pystyssä. Suomalainen yhteiskunta. Se on isänmaallisuutta!

Kaivannon sairaalaa ei saa lopettaa

Keskiviikko 11.11.2009 klo 10.56 - Isto Kaarne

Yhteiskunta raukka joutuu kärvistelemään jatkuvassa rahanpuutteessa, ottamaan kipeimmin tarvitsemansa niukat eurot sieltä mistä onnistuu ne puoliväkisin ottamaan. Ja säästämään, säästämään itsensä kipeäksi. Ja tekemään siinä touhussa myös tyhmyyksiä.

Yhtä tyhmyyttä on parasta aikaa suunnittelemassa Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri, aikomalla lopettaa Kaivannon sairaalan. Sairaalan joka tekee hyvää työtä, on osaamisessaan edelläkävijä monella sektorilla, on hoitopäivän hinnassa erinomaisen kilpailukykyinen ja jonka rakennuskanta on erinomaisessa kunnossa. Ei semmoista pidä lopettaa, ei missään tapauksessa.

Suorastaan törkeätä on se, että Kangasalan tilaajarenkaan edustajia ei huolittu hankkeen ohjaus- ja hankeryhmiin. Päätös on siis taas kerran jo näköjään herrojen kabineteissa omalla porukalla tehty, ja se on tarkoitus murjoa läpi vastaväitteisiin mahdollisuutta antamatta.

Puutteittensa kurimuksessa sinnittelevä yhteiskunta tuottaa aina vaan enemmän ja enemmän mielenterveysongelmia. Tätä raastavaa kilpailua elämän ikkunanvieruspaikoista eivät kaikki kestä, etenkin kun ne auttavat kädet ovat olosuhteitten pakosta melko voimattomiksi näivettyneet. Näitä ihmisiä on autettava. Heille täytyy taata turvalliset olosuhteet sairaudestaan paranemiseen.

Ns. avohoito, jota nyt oltaisiin taas kovasti lisäämässä, ei vakuuta. 90-luvun laman aikaan sitä yritettiin, ja epäonnistuttiin pahasti.  Avohoito ja säästäminen ovat edelleen semmoinen yhdistelmä, että siinä heitteillejätön tunnusmerkit saattavat hyvinkin nopeasti täyttyä. Pohjantähtensä lukeneet muistavat millä tavalla Suomessa asia hoidettiin reilut 100 vuotta sitten. Laurilan Anttiakin avohoidettiin kahlitsemalla hänet kettingillä kotitorpan seinään. Tätäkö kohti ollaan taas menossa.

Mielenterveystyössä on varmasti kehitettävää, ja sitä pitää tehdä. Erinomaisesti toimivan sairaalan lopettaminen ei ole kehittämistä, vaan hävittämistä. Kangasalan Sosialidemokraatit vaativat, että kunnan on tehtävä kaikkensa, jotta Kaivannon sairaala säilyy, ja saa jatkaa tärkeätä työtään.

"Tasainen" valtuuston kokous.

Tiistai 13.10.2009 klo 19.40 - Isto Kaarne

Kangasalan valtuuston kokous maanantaina 12.10.09 ei sisältänyt ollenkaan sellaista dramatiikkaa, kuin edellinen. Kun Pikkolan suurryhmätilaan kävellessäni kohtasin Harri Hanwegin, joka kysäisi että: "Mitäs pahaa nyt tehdään", esitin kainon toiveen, että ei kai nyt mitään tällä kertaa. Eikä tehty.

Henkilövalinnat avautuneisiin luottamustehtäviin menivät esitykseni mukaan ja mutinoitta. Pekka Lahti nousi kunnanhallitukseen, Jorma Schukoff yhteislautakuntaan ja Mia Rajala teknisen lautakunnan varajäseneksi.

Muutamaan käsiteltävään asiaan ryhmämme oli joutunut pyytämään lisäselvityksiä vielä valtuuston kokoukseenkin tuotavaksi. Tämä kertoo siitä, että virkakunta voisi ehkä suorittaa valmistelunsa vähän parempaa tarkkuutta harrastaen. Valtuutettu tarvitsee ainakin kaikki oleelliset tiedot, voidakseen tehdä oikeita päätöksiä.

Paula Hakola myös ojensi viranhaltijoita, vaikkakin melko lempeällä kädellä, siitä että nämä eivät olleet käsitelleet hänen tekemäänsä aloitetta kuntalisän maksuperusteista aivan oikealta pohjalta. Hän kuitenkin tällä kertaa tyytyi kunnanhallituksen esitykseen, mutta lupasi palata asiaan parempana aikana. "Hyvä Paula", sanoi Lahti-Nuuttilan Pena pulpettiinsa palaavalle valtuustoryhmämme nuorimmalle jäsenelle.    

Eija Eskolan ihan viisaan aloitteen jälkeen puheenjohtaja Rami nuiji kokouksen päättyneeksi. Liian helpolla taisivat valtuutetut tällä kertaa päästä, sillä kovin hitaasti sali alkoi tyhjentyä. No, vaikeammat ajat ovatkin vielä edessäpäin, sillä seuraava kokoontuminen onkin talousarviokokous. Siinä sitä on taas istumista. Ja päättämistä, josta ei juurikaan kehuja tule.

Toivottu tulos, pienellä kauneusvirheellä

Tiistai 15.9.2009 klo 6.57 - Isto Kaarne

Kangasalan valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Jommu Jussila totesi minulle ennen kokouksen alkua, että taitaa nyt tulla hänen johdettavakseen samalla kaksi valtuuston kokousta, nimittäin ensimmäinen ja viimeinen. Karttakepin kanssa hän sitten kokouksen avasi, nuija kun oli jäänyt Pikkolan koulun suurryhmätilaan toimittamatta, mutta kävihän se niinkin, kun kerran koulussa oltiin.

Anja Aarnio esitti puheenjohtajaksi Raimo Kouhiaa, minä huokaisin että siinä se homma nyt sitten on. Eipä ollutkaan. Pienen viiveen jälkeen valtuutettujen joukosta kohosi myös perussuomalaisten Harri Hanvegin käsi, joka halusikin puheenjohtajaksi Timo Lehtisen. Ajattelin, että voi kun Timo nyt kohteliaasti kieltäytyisi ehdokkuudesta, mutta ei. Kun näin kävi, niin kunnallislaki ja valtuuston työjärjestys astuivat voimaan kaikessa ankaruudessaan.

Ensin kokoontui kunnanhallitus, joka totesi että koska puheenjohtajasta on tulossa äänestys, niin koko puheenjohtajisto pitää valita samassa vaalissa. Semmoinen on laki. Seuraavan kokouksen pitivät ryhmänjohtajat ja sitten vielä ryhmätkin, sitten vasta oltiin valmiit äänestämään.

Vaali meni sitten niin kuin oli meinattukin: Kouhia puheenjohtajaksi, Jommu Jussila 1 varapuheenjohtajaksi ja Heikki Lyytinen toiseksi. Timo Lehtinen jäi listan ulkopuolelle hajaäänillä.

Uusi puheenjohtaja veti sitten, ensin tyylikkään linjapuheen pidettyään, kokouksen loppuun kuin vanha tekijä. Välillä piti oikein silmiä siristää, että Salmelan Heikkikö se siellä yhä istuukin, mutta ei. Kyllä se Rami oli.    

Lopputulos siis oli toivottu, mutta kyllä tästä kokouksesta taas meille Demareille mietittävääkin jäi. Mutta nukutaan ensin pari yötä.

Värikäs prosessi

Sunnuntai 13.9.2009 klo 20.59 - Isto Kaarne

Kangasalan Demarit valitsivat ehdokkaansa valtuuston puheenjohtajaksi kieltämättä poikkeuksellisen värikkään prosessin jälkeen. Olin silti koko ajan varma, että yhteisesti hyväksytty ehdokas löytyy, ja niin sitten 13.9. kävikin. Sekä kunnallisjärjestön edustajisto, että valtuustoryhmä kokoontuivat yhdessä ratkaisua etsimään, hyvässä hengessä ja totisella tarkoituksella. Kokous kesti vain puoli tuntia. Itse sen avasin ja vedin järjestäytymisen, sitten jatkoi Heikki Salmela totutulla taidollaan. Esittämäni pohjaehdotus meni puheitta läpi, jaa mutta oli siellä sentään pari kannatuspuheenvuoroa.

Valtuuston puheenjohtajaksi tulee siis Raimo Kouhia, kokenut valtuutettu ja pitkäaikainen kaavoitus- ja ympäristölautakuntien puheenjohtaja. Hänen tilalleen kunnanhallitukseen nostetaan Timo Lehtinen, pitkän valtuustokokemuksen kaiken kokenut mies hänkin. Koska meillä ei ole ollut tapana pitää kunnanhallituksen jäseniä valtuustoryhmän puheenjohtajana, niin se paikka päätettin täyttää minulla. Jokainen ehdokkaana ollut siis sai jotakin, ei mikään hullumpi pohjaehdotus, vaikka itse kehunkin.

Tästä jatketaan. Ne jotka kuvittelivat että Demarit eivät tästä asiasta sovintoon pääse, saavat nyt vetää "hymyn pyllyyn". Sovinto löytyy aina, kun tosissaan etsitään. Ja eihän tässä edes tullut vielä kiire: Huomennahan vasta on valtuuston kokous, jossa puheenjohtaja valitaan. Hyvin kerittiin.   

Talousseminaari pidetty

Sunnuntai 6.9.2009 klo 19.21 - Isto Kaarne

Demarit pitivät perinteisen talousseminaarinsa 5.9.2009 Erityisesti kiinnitettiin huomiota muutamaan, alle kirjattuun asiaan:

  Hallintokuntien esittämät investointitarpeet ovat yli kaksinkertaiset annettuun talousarvioraamiin verrattuna. Jostakin siis on pakko karsia. Karsinnan kohteeksi eivät kuitenkaan mielestämme saa joutua tarpeelliset kouluinvestoinnit, ne on vihdoin hoidettava kuntoon.

 Uuden erityisopettajan viran saaminen on koulupuolen tärkein resurssilisäys, se pitää toteuttaa.

 Kaikkia kunnan säästötoimia ei saa kaataa kunnan työntekijöiden niskaan. Lomautukset sopivat huonosti kunnan säästökeinovalikoimaan, niistä ei saa tulla pysyvää tapaa säästöjen löytämiseksi.

 Laman nimissä otetaan liian helposti rahaa ja toimintaedellytyksiä pois kulttuurilta ja liikunnalta. Ne ovat kuitenkin niin tärkeä osa ihmisten elämästä, että niitä ei saa päästää rappeutumaan.

 Keskusta-aluetta pitää kaavoitaa rohkeasti, kohti kaupunkimaista ilmettä ja tehokkuutta.

 Kolmannen sektorin toimintaedellytykset pitää varmistaa. Vapaaehtoinen toiminta tuo paljon hyvää kuntalaisille ja säästää veroeuroja.

 

Julkisuuden valokeilassa

Perjantai 14.8.2009 klo 20.52 - Isto Kaarne

Kun selvisi, että Heikki Salmela joutuu jättämään kangasalan valtuuston, aavistelin että jotakin hankaluuksia saattaa tulla. Valtuuston puheenjohtajuus, johon Heikki oli aikanaan suvereenisti valittu, tulisi kiinnostamaan useampiakin meikäläisiä ja vääntöäkin ehkä syntyisi. Näin kävikin. Valitettavasti.

Jäsenistön taholta ehdolle pyydettiin varmaan useampiakin kangasalan demareita, mutta kolme meitä sitten mukaan lähti. Jokaisella meistä on oma kannattajajoukkonsa, eivätkä erot ole kovin suuria. Siksipä valintakaan ei ole helppo. Itse ajattelin olevani lähinnä "hyväksyttävä vaihtoehto", jos vaikka poikien kesken tulee ratkaisematon tulos.

Prosessi alkoi tavalla, jota osasin odottaakin, vaikka en sitä toivonut. Päätösvalta valinnasta otettiin valtuustoryhmältä takaisin kunnallisjärjestön edustajistolle. Vaikka kunnallisjärjestön puheenjohtaja olenkin, niin olisin toivonut että valtuustoryhmä olisi saanut käyttää kunnallisjärjestön edustajistolta saamaansa valtaa suorittaa kesken valtuustokautta täytettävien luottamuspaikkojen ehdollepano.

Yhdistyslakia oli kuitenkin noudatettava ja vaadittu kokous järjestettävä. Puheenjohtajaehdokkaasta äänestettiin ja tulos saatiin. Ajattelin että siinä se sitten on. Ja piste.

Vaan eipä ollut. Valtuustoryhmä ei tulokseen tyytynyt, vaan halusikin itse päättää valinnan, johon oli ensin oikeuden saanut ja sitten sen menettänyt. Taas äänestettiin ja taas saatiin tulos, nyt erilainen.

Onhan se hyvä, että demareilla on esittää ehdokkaita luottamustehtäviin, mutta kaksi ehdokasta yhteen tehtävään on kyllä liikaa. Vaikka molemmat varmasti pystyviä henkilöitä ovatkin. Kyllä meidän nyt täytyy etsiä semmoinen ratkaisu, että voimme mennä 14.9. valtuustoon vain yhden, yhteisesti hyväksytyn ehdokkaan kanssa.

Näin paljon tunteita herättävä luottamushenkilövalinta poikii valitettavasti aina joitakin ylilyöntejä, joita julkisuuden valokeilakin ahnaasti etsii. Joku aina sanoo tai kirjoittaa jotakin, jota ei parin viikon päästä enää allekirjoittaisi. Siksi en ole yhtään huolissani siitä, etteikö pölyn laskeuduttua tämän tapauksen ylle demarien yhteistyö taas toimisi hyvässä hengessä. Meidän väestämme löytyy kyllä niin paljon henkistä suuruutta, että sitä eivät pienet pyrjähdykset heilauta. Työ yhteisten arvojemme puolesta jatkuu ja tuo tuloksia.

 

Lokkeja vai energiaa

Maanantai 13.7.2009 klo 20.09 - Isto Kaarne

Päivärinteen Oky piti kesäkokouksensa. Heti pöytäkirjan tarkastajien valinnan jälkeen päästiin asiaan ja tuomittiin yksimielisesti erään maansiirtoyrittäjän toimet parilla rantatontilla. Näyttää siltä, että vesijohtotöitten yhteydessä kaivantojen täytteeksi on tuotu likaista maa-ainesta. Sitä eivät Onkijärven suojelusta tavattoman kiinnostuneet jäsenemme voi hyväksyä. Päätettiin lähettää kuntaan kirjelmä, jossa vaaditaan tiukkoja otteita asioiden saattamisesta säälliselle tolalle. Kunta on toki jo asiassa mukana ollutkin, monet tarkastukset paikalla tehnyt ja monet vaatimukset pahantekijälle esittänyt. Näyttää vain siltä, että jotkut tulkitsevat lakeja ja asetuksia eri tavalla kuin toiset. Kuriin se äijä, vaati kokous.

Onkijärveä koski toinenkin esille otettu asia. Lokkien määrä joinakin vuorokauden aikoina on Onkijärvellä vallan tavaton, varmasti ainakin satoja erilaisia valkosiipiä lentelee ja uiskentelee järvellämme yhtä aikaa ja meteli on sen mukainen. Siivekkäitten paljous johtuu epäilemättä 4 kilometrin päässä olevasta Tarastenjärven jätteenkäsittelylaitoksesta. Siellä nämä veitikat tonkivat päivänsä aterian toivossa ja tulevat sitten Onkijärvelle ruokalevolle. Ja p....lle.

Muuten todettiin Pirkanmaan Jätehuollon hoitavan laitosta hyvin: Varsin pieniä ovat sieltä meille koituneet haitat. Mutta tälle lokkiasialle pitäisi saada jotakin tehtyä. Siitäkin päätettiin lähettää viesti yhtiölle, jospa vaikka jotakin keksisivät.

Tästäpä päästiin jätteisiin yleensä, nimittäin niihin jätteisiin jotka siellä penkalla haisevat. Miksi niistä ei tehdä energiaa polttamalla ne nykyaikaisella teknologialla jätteenpolttolaitoksessa, tietenkin semmoisessa, joka sijaitsisi Tarastenjärvellä. Siinä palaisivat samalla ne hajutkin, joita joskus pikkuisen meidänkin alueellemme löyhähtää ja Ruutanaan ilmeisesti vähän useamminkin. Sinä palaisivat myöskin lokkien eväät ja nekin joutuisivat opettelemaan uudestaan kalastuksen jalon taidon. Muutama niistä kävisi varmaan edelleenkin Onkijärvellä, mutta suurin osa kuitenkin Pirkanmaan muilla järvillä, joita kyllä riittää.

Kerrottiinpa tämäkin asia sitten kirjeellä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle eli toivotettiin jätteenpolttolaitos tervetulleeksi naapuriksemme Tarastenjärvelle. Olemme varmoja, että eivät sitä Ruutanalaisetkaan vastustaisi, fiksua väkeä sielläkin on. Ja tarkkanenäistä.

Puheenjohtajan valinta kiinnostaa.

Sunnuntai 5.7.2009 klo 9.39 - Isto Kaarne

Kangasalan valtuuston uuden puheenjohtajan valinta näyttää kiinnostavan ainakin mediaa. Se on ihan hyvä asia, juuri sen takiahan me "ehdolla olevat" sovimme, että annetaan nimet reilusti julkisuuteen. Kangasalan Demariväen lisäksi kaikki muutkin kuntalaiset pääsevät halutessaan ilmaisemaan, kuka heidän mielestään valtuuston johtoon pitäisi asettaa. Valtuuston puheenjohtaja on melkoisen julkinen henkilö, hänen persoonansa heijastuu kunnassa hyvin moneen asiaan. Mitä useampi kuntalainen hänet paikalleen hyväksyy, sitä paremmat edellytykset hänellä on tehtävässään onnistua.

Kangasalan Demarien kunnallistoimikunta kävi asiasta vilkkaan keskustelun 1.7. Tehtävästä kiinnostuneista ei kukaan noussut toisten edelle, kaikilla oli omat kannattajansa. Tasainen on kisa varmasti vielä valinnan tekevässä valtuustoryhmässäkin 5.8. Mitä tässä kuukauden aikana tapahtuu, saattaa hyvinkin ratkaisevasti vaikuttaa lopputulokseen. Nyt siis kannattaa tuoda mielipiteensä julki, jos sellainen on.

Kunnallistoimikunta päätti pysyttää päätöksenteon puheenjohtajaehdokkaasta valtustoryhmällä, kuten edustajisto jo viime vuonna kesken valtuustokautta avautuvien paikkojen täyttämisestä päätti. Valtuustoryhmähän puheenjohtajan kanssa työskenteleekin, joten sikälikin se on aivan oikein. Vaaleissa valituilla valtuutetuilla pitääkin olla täysi päätösvalta näin käytännöllisissä asioissa. He päätöksistä vastuussakin ovat. Näin ajattelen, vaikka kunnallisjärjestön puheenjohtaja olenkin.

Kuukauden päästä siis tiedotusvälineet saavat kaipaamansa tiedon kangasalan valtuuston uudesta puheenjohtajasta. Sillä siisti ja sitten pulinat pois. Mutta siihen asti, vaikuttakaa ihmeessä.

Kenestä Heikille seuraaja

Perjantai 26.6.2009 klo 7.56 - Isto Kaarne

Jonkinlainen keskustelu Kangasalan valtuuston uudesta puheenjohtajasta näyttää käynnistyneen. Varsinkin media on aktiivinen: Toimittajat soittelevat ja radiokin pyysi kommenteja. Nimiä kyselevät, mutta niitähän ei ole vielä antaa. Aamulehti jo, ihan omasta päästään, yhden nimilistan julkaisikin. Mitäs, voihan se henkilö tuosta joukosta löytyäkin.

Tapaus kiinnostaa varmaankin siksi, että se on aika harvinainen koko valtakunnan mittakaavassakin. Harvoin kai sitä istuvaa valtuuston puheenjohtajaa tällä tavalla pois paikaltaan pullautetaan, varsinkaan kun hän on hoitanut tehtäväänsa erinomaisen hyvin. Vaalien jälkeen taas aina valitaan niin monta puheenjohtajaa yhtä aikaa, että runsaus latistaa uutisen arvoa. Nyt valitaan vain yksi ja poikkeuksellisen prosessin jälkeen, se herättää kiinnostuksen.

Ensi viikolla, 1.7. kangasalan Sos.dem. kunnallistoimikunta kokoontuu pohtimaan, miten tästä eteenpäin ja millä aikataululla. Olisi ehkä hyvä, että puheenjohtajaehdokkaan valinta ei jäisi aivan viime tippaan, eli syyskuun alkuun. Mielellään jo elokuun puolenvälin aikana nimen olisi minusta hyvä olla selvillä. Ehtisi sitten tämä Heikki Salmelan suuriin saappaisiin astuva vähän valmistautua, ainakin lukea Kangasalan valtuuston työjärjestyksen vielä pariin kertaan huolella läpi.   

Tulen aina olemaan sitä mieltä, että kaikkein parasta sekä Kangasalan Demareille että Kangasalan kunnalle olisi ollut, jos Heikki olisi voinut jatkaa paikallaan. Nyt kun kuitenkin näin kävi, hänen paikkansa on täytettävä. Omalta kohdaltani alan olla sitä mieltä, että jos tehtävää minulle tarjotaan, niin otan sen vastaan. En kuitenkaan repäise vaatettani, jos niin ei käykään.