Nykypäivän isänmaallisuutta

Isänmaallisuus on näin itsenäisyyspäivän aikaan yleinen puheenaihe. Mitä se isänmaallisuus sitten oikein on. Minä olen aina ymmärtänyt, että se on halua toimia tämän Suomen ja suomalaisten  hyväksi. Aina olen myös ymmärtänyt niin, että kaikkein isänmaallisimpina itseään ovat pitäneet ne, joilla täällä suomessa on eniten ollut etuja valvottavana. Toisin sanoen siis he, jotka ovat eniten omistaneet. Varmaankin siis tehtaanpatruunat. Ne suomalaiset, jotka ovat omistaneet vain vähän, tai eivät ollenkaan, ovat olleet epäisänmaallisia. He eivät ole halunneet isänmaan etua. Eikö niin?

Entä tänään? Kuinka isänmaallinen on teollisuusjohtaja, joka vie suomalaisten työtä kehitysmaihin lähes ilman palkkaa tehtäväksi, jotta voitto jäisi mahdollisimmman suureksi. Kuinka isänmaallisia ovat tämmöisen yhtiön hallituksen jäsenet, jotka tämän kaiken hyväksyvät ja pitävät oikeana. Kuinka isänmaallinen on tämmöisen yhtiön osakkeenomistaja, joka vaatii operatiiviselta johdolta aina vain isompia osinkoja ollenkaan välittämättä siitä millä keinoin ne saadaan. Kaikki on sallittua kun omaa pussia täytetään.

Minä väitän, että nämä edellämainitut ovat nykyajan epäisänmaallista roistokansaa. He eivät välitä kuinka tämä isänmaa pärjää, kunhan vain itse pärjäävät.

Nykyajan isänmaallinen väki löytyy tehtaitten saleista ja muista paikoista, joissa omalla työllään elävät nyt yleensä ovatkin, elleivät sitten ole työttöminä. He haluavat tehdä työtä, elättää itsensä sillä, ja maksaa veronsa, jolla taas pidetään yhteiskunta pystyssä. Suomalainen yhteiskunta. Se on isänmaallisuutta!