Isänmaallisuutta

Lauantai 12.3.2011 klo 9.16 - Isto Kaarne

Sitkeänä istuu suomalaisissa porvaripuolueissa se vakaumus, että työväestö ja heidän puolueensa eivät ole isänmaallisia. Se kuultiin taas kerran pääministerin suusta eduskunnassa. Sata vuotta tämä käsitys on elänyt, ja elää yhä. Alkunsa se juontaa viime vuosisadan alun suuresta onnettomuudesta, kansalaissodasta, jolloin työväestö oli pakotettu ase kourassa vaatimaan itselleenkin ihmisarvoisen elämisen oikeuksia. Isänmaallisia olivat vain he, jotka halusivat alistaa tuon roistoväen nöyräksi rahantekovälineeksi ylemmälle ihmisluokalle. Näyttävät siis olevan edelleenkin.

Kuitenkin kysyn taas kerran, kuinka isänmaallinen on Suomalainen suuryritys, joka vie meidän työtämme kaukaisiin maihin, joissa kansan sivistystaso vielä sallii työvoiman riistämisen.

  Kuinka isänmaallinen on suomalainen, optioilla ökyrikastunut yritysjohtaja, joka ylpeänä esittelee, mitenkä paljon tässäkin kvartaalissa taas osakkeen arvo kohosi, kun sopeutettiin muutama sata työntekijää kilometritehtaalle. 

Kuinka isänmaallinen on osakkeenomistaja, joka omassa ahneudessaan on valmis syöksemään muita suomalaisia onnettomuuteen, saadakseen itse enemmän rahaa, mitään tekemättä, vain omistamalla.

Kuinka isänmaallisia ovat he, jotka tämän kaiken hyväksyvät. Työväenpuolueet eivät hyväksy.

Isänmaallisuutta löytää nykyään tehtaitten lattioilta. Siellä on väkeä, joka haluaa tehdä työtä, elättää itse itsensä, ja maksaa veronsa yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseksi.

Eduskunnassa isänmaallinen väki löytyy puhemiehen pulpetista katsoen salin vasemmalta puolen.

Jos kaikki Suomalaiset saisivat osallistua yhteiskunnan ylläpitoon työtä tekemällä, ei kunnissa tarvitsisi tapella koulujen ja kirjastojen lopettamisesta. Rahan puutteen takia niitä kaadetaan, verorahan puutteen takia.

Se on sitä nykyporvarin isänmaallisuutta.      

Nykypäivän isänmaallisuutta

Sunnuntai 6.12.2009 - Isto Kaarne

Isänmaallisuus on näin itsenäisyyspäivän aikaan yleinen puheenaihe. Mitä se isänmaallisuus sitten oikein on. Minä olen aina ymmärtänyt, että se on halua toimia tämän Suomen ja suomalaisten  hyväksi. Aina olen myös ymmärtänyt niin, että kaikkein isänmaallisimpina itseään ovat pitäneet ne, joilla täällä suomessa on eniten ollut etuja valvottavana. Toisin sanoen siis he, jotka ovat eniten omistaneet. Varmaankin siis tehtaanpatruunat. Ne suomalaiset, jotka ovat omistaneet vain vähän, tai eivät ollenkaan, ovat olleet epäisänmaallisia. He eivät ole halunneet isänmaan etua. Eikö niin?

Entä tänään? Kuinka isänmaallinen on teollisuusjohtaja, joka vie suomalaisten työtä kehitysmaihin lähes ilman palkkaa tehtäväksi, jotta voitto jäisi mahdollisimmman suureksi. Kuinka isänmaallisia ovat tämmöisen yhtiön hallituksen jäsenet, jotka tämän kaiken hyväksyvät ja pitävät oikeana. Kuinka isänmaallinen on tämmöisen yhtiön osakkeenomistaja, joka vaatii operatiiviselta johdolta aina vain isompia osinkoja ollenkaan välittämättä siitä millä keinoin ne saadaan. Kaikki on sallittua kun omaa pussia täytetään.

Minä väitän, että nämä edellämainitut ovat nykyajan epäisänmaallista roistokansaa. He eivät välitä kuinka tämä isänmaa pärjää, kunhan vain itse pärjäävät.

Nykyajan isänmaallinen väki löytyy tehtaitten saleista ja muista paikoista, joissa omalla työllään elävät nyt yleensä ovatkin, elleivät sitten ole työttöminä. He haluavat tehdä työtä, elättää itsensä sillä, ja maksaa veronsa, jolla taas pidetään yhteiskunta pystyssä. Suomalainen yhteiskunta. Se on isänmaallisuutta!