Vapunviettoa

Aamuyöstä havahduin siihen, kun sade soitti oikein tosissaan peltikattoon. Alkoi tultua siltä että vappumarssista tulee märkä reissu. Sade kuitenkin aamukahdeksaan mennessä hiukan helpotti, ja antoi toivoa paremmasta.

Ruusujen hankkiminen Punaisten muistomerkille oli jäänyt minun huolekseni, ja jäänyt tietenkin viime tippaan. Huonon omantunnon siivittämänä polkaisin jo ennen kahdeksaa Fiatilla Ruutanan puutarhan kukka-automaatille katsomaan olisiko siellä kukkia, ja helpotus helpotus, kyllä oli. Ei se pettänyt tälläkään kertaa. Hieno homma. Vitosella sain nätin kimpun Demarinpunaisia ruusuja.

Puoli yhdeksän aikoihin olin jo vanhalla hautausmaalla tarkistamassa että siellä oli vedellä täytetty kukkapurkki näitä ruusujani varten. Sitten Säästökeskukselle odottelemaan Tovereita paikalle. Hyvin heitä tulikin, puoliväliin kolmattakymmenta sekä Demarien että Vasemistoliiton aktiivia. Ensimmäisenä tietenkin Siirtosen Helvi, kuten kaikkina muinakin vappuaamuina.

Kulkue oli varsin komea; 6 punaista lippua ja yksi sinivalkoinen. Risto Lehto piti tunnetulla taidollaan sydämeenkäyvän puheen, ruusut laskettiin ja punaiset liput laskeutuivat kunnioittamaan aatteensa puolesta v. 18 sortuneitten työläistovereittemme muistoa. Se on aina yhtä sykähdyttävä hetki.

Torille oli tullut ilmapallokauppias, jolta ostin kaksi palloa kotiin viemiksiksi. Tiesin että pienet pojantyttäremme olivat tulossa kylään, kuten yleensä Vappuna, ja täytyihän vaarin asia jotenkin huomioida.

Päivän tunnit kuluivat sitten pikkutyttöjen touhuilua seuratessa ja vähän tulevan vappujuhlan kulkuakin miettiessä. Oli nimittäin vaara, että ohjelmaan tulisi ylimääräinen tauko, koska taikuri pääsisi paikalle vasta noin 16.30, ja muu ohjelma ehkä loppuisi jo ennen sitä. Piti siis valmistautua täyttämään se aukko, varmuuden vuoksi.

Juhla alkoi Suoraman Työväentalolla aikanaan. Hanna Laine juonsi, Timo Rautanen toivotti tervetulleeksi, 9 Nokian Työväen Mieskuoron kaveria lauloivat, ja SDP:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantola puhui. Kaikki meni hienosti. Taikuri Sami Lehtoniemikin tuli luultua aikaisemmin, joten täyteohjelmaa ei olisikaan tarvittu. Olin sen kuitenkin jo ehtinyt julkisesti ohjelmaan lisätä, joten perääntyäkään ei enää voinut.

Tulipa siinä sivutuotteena tutkittua, että minkä runon Kangasalan Vappujuhlaväki halusi juhlassaan kuulla. Se oli "Betonimylläri". Sen he sitten kuulivat, heti sen jälkeen kun Ronnie Thomassen oli todella taitavasti soittanut kolme kappaletta klassisella kitaralla.

Taikurin jälkeen yhteislaulettu "Työväen marssi" päätti juhlan virallisesti. Se ei oikein suurta mahtia taakseen saanut, johtuen varmaan huonosta kuoronjohtajasta, johon tehtävään jouduin taas yllättäen minä. 

Näin oli Vappu käytännöllisesti katsoen ohi, ja ihan hyvinhän se meni. Taas tuntui, että ei me turhaan vaivaa nähty. Ensi vuonna sitten taas.