Vääriä väitteitä

Perjantai 9.6.2023 klo 21.42 - Isto Kaarne

Taas väännetään vanhustyön hoitajamitoituksesta, saa nähdä kuinka käy. Taas on kuultu myös väite, ja tullaan kuulemaan vielä monta kertaa, että ”yksityinen hoivapalvelu on jopa 30% halvempaa kuin julkinen.” Sitä väitettä minä en tule koskaan hyväksymään. Katsotaanpa:
   
Kunnan hoivapaikan hinnassa on mukana varsinaisen hoivan ja tilakustannusten lisäksi kaikki mahdolliset transaktiokustannukset, eli esimerkiksi asiakaslaskutus, päätöksenteko, suunnittelu ym. Myös hallinnon kuluja vyörytetään kunnan hoivapalveluhintaan. Kunnan hintaan lasketaan siis kaikki menoerät jotka lopullisessa hoivapaikan hinnassa kunnan maksettavaksi todella tulevat.
      
Ostopalveluhinnassa taas on vain se raha, jonka kunta yksityiselle hoivapalveluyrittäjälle hoitopäivästä maksaa. Se sisältää tietenkin hoiva- ja tilakustannukset, mutta ei viranomaistyötä, maksuliikennettä, päätöksentekoa, valvontaa ja kunnan vastuuta koko toiminnasta, ym. Ei sisällä, koska kunta tekee ne. Yksityinen toimija ei voi hoitaa viranomaistehtäviä, jollaisia esimerkiksi henkilön sijoittaminen kunnan kustannuksella johonkin hoitoyksikköön ovat. Ne on kunnan viranhaltijoiden tehtävä. Ja kunnan maksettava.
      
Jos nämä kaikki kulut ja vielä hallinnon osuus lisättäisiin siihen, mitä yksityinen hoitopaikka kunnalle todella maksaa, olisi sen hinta vallan toisenlainen kuin näissä 30% säästöväitteissä esitetään. Olen sanonut, että yksityisen ja kunnallisen hoitopaikan hinnassa saattaa olla eroja, en vain tiedä kumman eduksi. Uskon että usein juuri julkisesti tuotettu palvelu on halvempaa.

Maksaahan se enemmän

Perjantai 4.11.2022 klo 16.56 - Isto Kaarne

Tänään Ylen Aamussa ”Halin” johtaja Arja Laitinen selitti, miksi vanhusten hoivapalveluyritykset ovat sanoneet sopimuksiaan irti. Kustannukset ovat nousseet mm. hoitajamitoituksen takia. No, sehän on selvä, että parannettu mitoitus nostaa kustannuksia, kyllä se piti tietää jo etukäteen. Liian pieni lähtöhintakin oli Laitisen mielestä yksi syy, että kustannukset nyt karkaavat. Se lähtöhinnan pienuus taas oli hoivayritysten oma syy. Se syntyi silloin, kun yksityinen hoiva-ala Sipilä-sotea odotettaessa yritti taklata julkisen palvelutuotannon kaukalosta vallan ulos. Markkinoiden piti jäädä yksin bisneksentekijöille, ja yhteiskunnan maksaa kiltisti viulut. Muistan hyvin sen tuonaikaisen laulun julkisen tuotannon kalleudesta yksityiseen verrattuna. Kuinkas sitten kävikään, kun Sipiläsotea ei tullut, ja omistajat vaativat hoivayksiköt tuottamaan voittoa, halvoista hinnoista huolimatta.

Laitisen väitettä, että yksityisen hoivatuotanto on tehokkuutensa takia 10 – 40% edullisempaa kuin julkinen, en tule koskaan allekirjoittamaan. Jos yksityisen hoivatyön hintaan lasketaan mukaan myös kaikki transaktiokustannukset, esimerkiksi viranhaltijatyö, niin se EI VOI olla halvempaa kuin julkinen. Muistetaan, että yksityisen tuotannon pitää tuottaa myös voittoa omistajille, julkisen taas ei.

Samassa ohjelmassa ministeri Sirpa Paatero pohti, että ehkä vanhusten hoivan tuotannosta enemmän kuin puolet olisi hyvä olla julkisesti tuotettua. Se mahdollistaisi sen, että yksityisen tuotannon häiriöissä, esimerkiksi jos julkinen tuotanto joutuisi ottamaan hoivapalveluita itselleen hoidettavaksi, osaamista olisi tarpeeksi valmiina. Tätä minä olen jankuttanut jo kymmenen vuotta.       

Pöntöstä pakistua

Maanantai 19.9.2022 klo 20.50 - Isto Kaarne

Valtuusto 19.9.2022  70§

Arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat.

Vanhuksia on kohdeltu Suomessa huonosti, ja kohdellaan edelleen. Kangasalan Demarit näkivät tämän kehityssuunnan tulevaksi jo kymmenkunta vuotta sitten. Tarpeesta muuttaa tätä huonoa suuntaa inhimillisemmäksi syntyi tämä aloite, ja muistaakseni yksi aloite jo tätä ennenkin.

Sehän on niin, että julkisen vanhushuollon tarkoitus on hoitaa vanhuksia heidän elämänsä loppusuoralla, tehdä se hyvin ja ihmisarvoisesti.

Yksityisen palvelutuotannon päätarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Tätä eivät yksityiset palveluntuottajatkaan ole kiistäneet.

Tämä totuus ei voi olla vaikuttamatta niin, että mahdollisimman suuren voiton tavoittelu jossakin vaiheessa huonontaa palvelun laatua. Suomessa se muutamassa kohteessa jopa romahdutti sen. Seuraukset olivat karmeat, suorastaan hävettävät.

Emme syytä tämmöisestä ahneudesta pieniä, paikallisia hoivayrityksiä, vaan suuria hoivakonserneja, joitten kasvottomat omistajat vaativat suurempia voittoja keinolla millä hyvänsä.

Jo silloin kun uusi vanhuspalvelulaki lopetti vanhuksilta laitoshoidon, Demarit näkivät mihin kilpailu hoivapalveluihin käytettävissä olevista rahoista saattaa johtaa. Tulossa oleva Sipiläsote kun vielä tarjosi erinomaisia bisnesmahdollisuuksia ensiksi ehtiville, niin yksityisen palvelutuotannon voimakas asemiin ajo alkoi.

Julkisen palvelutuotannon kehittäminen jäi siinä leikissä jalkoihin, varsinkin kun Sipiläsoten odottaminen jäädytti kuntien investoinnit hoivayksiköihin. Yksityisiä yksiköitä sen sijaan syntyi kuin sieniä sateella. Niin sitten yksityinen tehostettu asumispalvelu karkasi myös Kangasalla omille teilleen, vaikka luojan kiitos sitä Sipiläsotea ei syntynytkään.

Niin karkasi ulottumattomiin myös Kangasalan Demarien toive oman tehostetun asumispalvelutuotannon etusijasta. Se olisi lisännyt vanhusten hoivan luotettavuutta ja laatua, sekä pitänyt hintoja kurissa. Yhtä sinnikkäästi kuin aina ennenkin väitän, että yksityinen palvelutuotanto ei ole julkista halvempaa, jos kaikki kustannukset lasketaan.   

Vastauksessa valtuustoaloitteeseen kuitenkin lämmittää tuo teksti: ”Valtuustoaloitteen ajatus on perusteltu ja kannatettavakin, huomioiden menneiden vuosien haasteet yksityisen palvelutuotannon palvelujen laadussa”.

Tämä tästä aloitteesta, näin lyhyesti. Ongelmia vanhusten hoivan tilanteessa riittäisi pidempäänkin tarinaan, esimerkiksi kotihoidon, henkilöstömitoituksen, hoitajien puutteen ym. kuntoon saattamisessa. Nyt pitää vain luottaa siihen, että tulevat hyvinvointialueet laittavat asiat kuntoon. Sillä:

Vanhuksia hoidetaan Suomessa edelleen luvattoman huonosti.      

Mielipiteeni vanhusten hoivasta

Maanantai 22.8.2022 klo 22.08 - Isto Kaarne

Minulta ei ole kysytty, ja tuskin kysytäänkään, mutta siitä huolimatta kerron nyt omat mielipiteeni vanhusten hoivasta. Sitä lähdetään, että se on jo pitkään ollut surkeassa jamassa, suorastaan hävettävän surkeassa. Vanhusten hoivan ”kehittämistä” on hoidettu säästäminen ja bisneksenteko edellä, itse hoivan taso on jätetty niin alas kuin on suinkin kehdattu, tai kaiken pihistämisen jälkeen jopa jouduttu jättämään.

- Hoitajamitoitus 0.7 pitää ehdottomasti säilyttää, sitä ei saa pienentää eikä poistaa. Kun seitsemän ihmistä hoitaa kymmentä huonokuntoista vanhusta koko vuorokauden, kolmessa vuorossa, niin siinä ei ole yhtään ylimääräistä kättä käytössä.

- Koska hoitajien saanti on useammastakin syystä vaikeutunut, mitoituksen 0.7 käyttöönottoa voidaan lykätä, mieluummin kuitenkin vain vuodella. Tällä lisäajalla hoitajapuute pannaan kuntoon uuden koulutuksen, hoivatehtävien vaatimusten uudelleen määrittelyn, työolojen parantamisen ja asiallisen palkkapolitiikan avulla.

- Sairaanhoitajien ja lähihoitajien lisäksi hoivatyön mitoitukseen voidaan laskea mukaan erikseen päätettävä määrä hoiva-avustajia. Hoiva-avustaja ei voi kuitenkaan työskennellä yksin, ilman sairaanhoitajan tai lähihoitajan mukanaoloa. Hoitajat ja hoiva-avustajat työskentelevät ainoastaan varsinaisessa hoivatyössä. Ruokahuollossa, siivouksessa yms. on oltava oma henkilökuntansa. Hoiva-avustajan tehtävässä toimiminen voidaan laskea eduksi jatko-opiskelussa lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi.

- Vähintään puolet tehostetusta palveluasumisesta pitää olla julkisesti tuotettua, eli siis hyvinvointialueen itse tuottamaa. Loppu voidaan ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta tai kolmannen sektorin toimijoilta. Ostopalveluiden tuottajina käytetään mahdollisuuksien mukaan Yhteiskunnallinen Yritys – merkin saaneita yrityksiä.

- Kotihoidon resurssia pitää lisätä, niin että hoidettavaa ehditään auttaa muutenkin, kuin vain morjestamalla ovenraosta, se auttaa hoitajaakin jaksamaan työssään. Kotihoidon hoitajien pätevyydestä ei saa tinkiä. Liian huonokuntoista vanhusta ei saa väkisin pitää kotihoidossa, paikka tehostetusta- tai muusta sopivasta asumispalvelusta pitää löytyä tarvittaessa nopeasti. Hoivapaikkoja on oltava omalla paikkakunnalla vapaana tarpeellinen määrä, terveyskeskuksen vuodeosasto ei saa toimia odotushuoneena asumispalveluun.

- Digitaalisia palveluita voidaan kehittää, mutta täytyy pitää huolta siitä, että hoidettava myös pystyy niitä käyttämään. Digitaaliset palvelut eivät kuitenkaan saa liikaa korvata hoidettavan henkilökohtaista kohtaamista, se on hyvin tärkeää varsinkin yksinäiselle vanhukselle.

Että tämmöisiä mielipiteitä. Saa käyttää, ja taitaa olla pikkuhiljaa myös pakko hei. Nimimerkillä : ”Tarpeeksi kauan hampaita kiristellen sivusta seurannut”.

Kerrankin samaa mieltä

Torstai 15.7.2021 klo 20.40 - Isto Kaarne

Laittomuuksia

Perjantai 11.12.2020 klo 20.55 - Isto Kaarne

Huomattava osa tehostetun palveluasumisen hoitajien työajasta menee edelleen tukitöihin, kuten pyykkihuoltoon. Suurimmassa osassa työpaikkoja tukityöt lasketaan mukaan henkilöstömitoitukseen. Että semmoista lakien noudattamista.

Aloitteellista

Keskiviikko 19.8.2020 klo 20.41 - Isto Kaarne

Kaikki ovat varmasti panneet merkille, että yksityiset vanhusten hoivayksilöt eivät ole Kangasallakaan pystyneet tuottamaan kelvollista vanhusten tehostettua asumispalvelua. Puutteita on ollut mm. henkilöstömitoituksessa, lääkehuollossa, henkilöstön koulutuksessa ja -saatavuudessa. Lisäksi on aina olemassa vaara, että jos bisnes lakkaa kannattamasta, lakkaa silloin myös palvelun tuottaminenkin ja toiminnan jatkaminen jää kaupungin vastuulle.

Kangasala on ajautunut tilanteeseen, että kansainvälisten jättiyhtiöiden yksityisesti tuottamaa vanhusten tehostettua asumispalvelua on noin puolet enemmän, kuin kaupungin itse tuottamaa palvelua. Kaksi kolmasosaa kyseistä palvelua tarvitsevista vanhuksista on siis palveluyksiköissä, joiden päätarkoitus ei ole palvelun tuottaminen, vaan liikevoiton tuottaminen pääasiassa kansainvälisille yhtiöille, jotka maksavat veronsakin johonkin muualle kuin Suomeen.

Kangasalan Demarit ovat koko ajan vastustaneet tämänsuuntaista kehitystä. Meidän mielestämme kaupungin pitäisi tuottaa itse vähintään puolet vanhusten tehostetusta palveluasumisesta. Se olisi kaikkein varminta ja turvallisinta. Olemme tehneet tästä vuosien varrella kaksi valtuustoaloitetta, viimeisen 19.8.2019, ja se kuului näin

"Kangasalan Sos.dem. valtuustoryhmä esittää, että kaupunki käynnistää toimenpiteet, joiden tuloksena vanhusten tehostettu palveluasuminen tulevaisuudessa tuotetaan pääsiassa kaupungin omana tuotantona niin että hoivapaikoista yli puolet on kaupungin tuottamia. Yksityisesti tuotettua tehostettua asumispalvelua käytetään täydentävänä palveluna".

Valtuusto sai tähän aloitteeseen vastauksen kokouksessaan 7.8.2021. Vastaus ei sisältänyt toimenpiteitä, jotka olisivat johtaneet aloitteen tarkoituksen toteutumiseen. Koska Demariryhmä ei ole luopunut kannastaan näiden hoivapaikkojen tuottamisen suhteen niin se esitti aloitteen palauttamisesta uuteen valmisteluun. Palauttaminen voitti käydyn äänestyksen äänin 28 - 23.

Äänestysnumeroista voimme hyvillä mielin todeta, että lähes kaikissa muissakin Kangasalan valtuustoryhmissä on valtuutettuja, jotka pitävät vanhusten hyvää hoivaa tärkeämpänä, kuin yksityistä liikevoittoa.

Elämä kaipaa tapauksia.

Tiistai 12.5.2020 klo 20.05 - Isto Kaarne

Äsken tuli vanha, hieno kotimainen elokuva "Opri", vuodelta 1952. Elna Helmanin esittämä mummo pahoitteli vanhainkodin hiljaisuutta: "Kun ei täällä koskaan tapahdu mitään. Elämässä pitäis olla paljon tapauksia, varsinkin nyt, kun sitä on enää niin vähän jäljellä". Samaa toivoo tänäkin päivänä varmasti sekä hoivayksikössä asuva, että etenkin kotonaan yksin asuva vanhus.

Palvelut edellä

Perjantai 13.12.2019 klo 9.13 - Isto Kaarne

Terveisiä vanhusneuvoston kokouksesta. Taas kerran kerroin sekä omani, että Kangasalan Demarien kannan, että vanhusten palveluasumisesta vähintään puolet pitäisi olla kaupungin itse tuottamaa. Eipä kukaan väittänyt vastaan. Vanhusneuvoston jäsenet pitävät mieluummin vanhusten, kuin hoivapalveluita rahalla kauppaavien ja voittoja himoitsevien bisnesmiesten puolta. Mutta kuunnellaanko meitä?

Sutta ja sählinkiä.

Lauantai 10.8.2019 klo 20.58 - Isto Kaarne

Ei ole monta vuotta kun kunnat tuottivat vanhusten hoivan kokonaan. Silloin oli turvallista vanhentua. Sitten lainsäätäjät ja kunnat sähläsivät ahneuksissaan yksityiset sählärit markkinoille sähläämään, ja katastrofi oli valmis. Sanon taas kerran: Bisnes ei sovi sosiaalipalveluihin.

Pirullista pihistämistä

Torstai 8.8.2019 klo 17.53 - Isto Kaarne

Lähes joka päivä saa suureksi mielipahakseen kuulla tapauksista, jotka todistavat että suurinta osaa nykyajan valtaapitävistä ei vähääkään kiinnosta ikäihmisten hyvinvointi. Vain se kiinnostaa, että kuinka siihen menisi mahdollisimman VÄHÄN rahaa. Tai sitten se, että kuinka siitä saisi yksityisellä liiketoiminnalla irti mahdollisimman PALJON rahaa. Tämmöiseksi on maailma muutamassa vuodessa mennyt.

Miksi vanhukset kärsivät

Lauantai 6.7.2019 klo 20.44 - Isto Kaarne

Miksi vanhusten on Suomessa paha olla.

Vuoden 2013 alusta voimaan tuli uusi vanhuspalvelulaki. Se antoi kunnille mahdollisuuden säästää vanhusten hoivan kuluissa esimerkiksi sulkemalla vanhainkodit ja asuttamalla vanhuksia mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. Kunnat käyttivät tilaisuudet tehokkaasti hyväkseen: Ylläpidoltaan kalliit vanhainkodit ajettiin alas ja kotihoitoa tehostettiin, ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin lainlaatija oli ilmeisesti tarkoittanut.

Kotihoidon resurssoinnissa mentiin rahat-, ei vanhusten hyvinvointi edellä. Syntyi suuri joukko kodeissaan elää kituuttavia muisti-, liikuntaelin-, ynnä muuten sairaita, sekä yksinäisyydestä kärsiviä vanhuksia. Mutta rahaa säästyi.

Sitten alettiin odottaa Sote:n tuloa kuin uutta aurinkoa nousevaksi. Valtiovalta vielä varmisti, että sinä aikana kunnat eivät vain erehtyneet investoimaan sote-kuluihinsa, esimerkiksi omiin tehostetun asumispalvelun yksiköihin. Suuri, ihana sipiläsote korjaisi tullessaan kaikki epäkohdat.

Sitä vastoin isot, yksityiset hoivajätit alkoivat soten tuloon valmistautuessaan tehokkaan asemiin ajon. Asumispalveluyksiköitä rakennettiin ja kuntien kiinteistöjä ostettiin. Samoin ostettiin pieniä, paikallisia hoivayrityksiä pois markkinoita sotkemasta. Tarjouskilpailuja oli helppo voittaa, kun hinnan laski niin alas etteivät vielä jäljellä olevat pienemmät yritykset pärjänneet.

Myös kuntien omien asumisyksiköiden hoivahinnat osoittautuivat, ainakin näennäisesti, hoivajättien tarjoushintoja korkeammiksi. Tämä aiheutti monissa valtuustoissa ja myös viranhaltijoissa paineita siirtää vanhuspalvelut vallan kokonaan yksityisen sektorin hoidettavaksi. Sehän hoivajäteille vallan hyvin sopi, markkinat jäisivät heille ja kohta tuleva sipiläsote takaisi lähes yksinoikeuden palveluiden tuottamisessa. Kyllä ne hinnatkin siitä sitten ajan kanssa saataisiin korotettua voittoja tuottaviksi.

Mutta sotenpa ylösnousemus viivästyi ja viivästyi, lakia kun olisi pitänyt siinäkin noudattaa. Markkinoidenvaltaushinnoilla kärvistelevät hoivajätit joutuivat yrittämään saada edes pientä osingonjakoa ahneille, kärsimättömine odottaville omistajilleen. Palveluiden laadustahan se oli otettava, mistäs muustakaan.

Sitten kävi käry, muutamassa paikassa mentiin niin syvältä riman alta, että hoidokkien omaiset heräsivät. Nyt moni omilla aivoillaan ajattelemaan pystyvä ehkä jo tajusi, että hoivajättien toiminnan tarkoitus ei olekaan tuottaa palveluja, vaan tuottaa omistajilleen voittoa. Surkeista vanhuspalveluista kärsivät ikäihmiset saivat ehkä ensimmäisen kerran vähän myötätuntoakin osakseen. Siihen se sitten taisi jäädäkin, vähäisiltä nimittäin näyttävät ne toimenpiteet joilla hoivajätit ovat asukkiensa elinolosuhteita suuremman kohun rauhoituttua kohentaneet.

Ja sitten se Sotekin lopullisesti kaatui omaan mahdottomuuteensa. Hyvä että kaatui, sillä toteutuessaan se olisi ollut täysi katastrofi. Jäljelle jäi tarkoitushakuisesti väärin tulkitun vanhuspalvelulain, ja maakuntahallintoja haluavien vallanhimon, sekä pörssiyhtiöiden rahanahneuden tärvelemän sote-farssin aiheuttama vanhuspalvelujen kurjuus. Ja kärsijöinä ovat vanhukset sekä toki myös ylikuormitettu hoivapalvelujen henkilökunta.

Nyt aletaan uuden sote-ratkaisun kehittäminen. Toivottavasti se tällä kertaa osataan. Toivottavasti myös kuntien sote-palveluiden kehittämistä ei taas tällä kertaa kahlita uuden ratkaisun lopullista valmistumista odottamaan, vaan pahimmat epäkohdat, esimerkiksi hoitajamitoitus, korjataan heti.

Joka tapauksessa, se on varmaa että vanhusten kunnollinen hoitaminen vaatii enemmän rahaa kuin mitä siihen nyt käytetään. Jos vanhuksille palautetaan edes osa niistä rahoista, jotka heiltä vanhuspalvelulain ahneen soveltamisen avulla otettiin pois, saatetaan olla jo vähän lähempänä kohtuutta.

Vielä yksi asia, joka on omiaan lisäämään vanhusten pahaa oloa. Kysymys: Ketkä tekevät vanhuksia koskevat päätökset valtuustoissa, viranhaltijakunnassa ja eduskunnassa. Vastaus: He ovat pääasiassa elämänsä tehokkaita aikuisvuosia eläviä ihmisiä, joilla menee lujaa. Heitä ei vaivaa muistisairaus eikä liikuntarajoite, he eivät ole yksinäisiä eivätkä elä liian pienen eläkkeen varassa. Eivät he vielä tarvitse kovin paljon lääkäripalveluja tai lääkkeitäkään. Näistä syistä he eivät tiedä minkälaista on olla vanha ja sairas ja usein vielä köyhäkin. Ja jos tietävät, eivät välitä.

Yhdellä lauseella sanottuna: Vanhusten huono kohtelu Suomessa johtuu siitä, että valtaa pitävät asettavat muut rahantarpeet tärkeämmiksi kuin vanhusten inhimillisen loppuelämän varmistaminen. Noihin rahantarpeisiin lasken mukaan myös hoivayhtiöiden omistajien rahantarpeen.

Ja taas kerran sanon: Voittoa tavoitteleva bisneksen teko ei sovi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantotavaksi, ainoastaan ehkä täydentäviksi palveluiksi, julkisen sektorin tarkassa valvonnassa. Sama koskee koulutuspalveluja, varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle asti.

Taasko pettymys

Perjantai 26.4.2019 klo 18.11 - Isto Kaarne

Mehän tiedämme että vanhusten asiat ovat maassamme vähintäänkin päin p..... Hoivayhtiöt ovat rahanhimossaan ja valvonnan puutteen siivittäminä repineet henkilökunnistaan ja asiakkaittensa hoidon laadusta irti kaiken mahdollisen ja enemmänkin, hoito on ollut ala-arvoista. Vanhusten kotipalvelu ei toimi edes huonosti, vaan erittäin huonosti, hoitaja saattaa joskus piipahtaa ovella kysymässä oletkos lääkkeesi ottanut. Turvalliset vanhainkodit ovat historiaa, määrättyyn hetkeen asti paras oma koti muuttuu lopulta turvattomaksi, ahdistavaksi ja yksinäiseksi huonokuntoisen vanhuksen vankilaksi. Mutta siellä on vain oltava, kun muuta paikkaa ei nyt ole antaa.

No, onneksi nyt on havahduttu hoivayhtiöitten väärinkäytöksiin ja alettu jopa monen puolueen voimalla vaatia oikein lakiin tehostetun palveluasumisen hoitajamitoitusta 0.7. Se tulee antamaan mahdollisuuden inhimillisen hoivan tuottamiseen, ei toki yksin, vaan muitten parannusten kanssa yhdessä. Tehokkaalla valvonnalla tullaan varmistamaan että normeista ja laeista ei livetä. Kotipalveluiden kurja tilakin on nyt tunnistettu ja sopii odottaa lisäpanostuksia myös sinne. Vanhusten hoivasta on yhtäkkiä tullut koko kansan sydämen asia. Kyllä tämä tästä nyt iloksi muuttuu. Taas uskaltaa vanhetakin kun voi odottaa inhimillistä kohtelua.

Mutta, mutta. Miksikäs telkkarissa juuri kerrottiin että suurin osa kunnista ei ole vieläkään valvonut hoivapalveluita lainkaan, yksiköiden omavalvontaan vain luottavat, siihen joka juuri toimimattomuutensa todisti. Ja miksi jossakin kunnassa mietitään, että jospa säästettäisiinkin vielä muutama tonni rahaa pudottamalla siinä 0.6 seutuvilla ollut hoitajamitoitus lukemaan 0.5. Ja joissakin kunnissa sekä luottamushenkilöt että virkamiesjohto tuumivat, että eihän nämä asiat meillä nyt vielä niin huonosti ole, etteikö niitä voisi säästöjen nimissä vielä lisääkin huonontaa.  On siis ilmeisesti olemassa paljon tärkeämpiä rahareikiä kuin sosiaali- ja terveyspalvelut.          

Mitäs helkkaria nyt on oikein tapahtumassa? Eihän tämän näin pitänyt mennä. Ollaanko nyt romuttamassa vanhusten hoivaan lupaillut parannukset, jo ennen kuin niitä on edes yritetty saada aikaan?

Tätä jo varrottiinkin

Lauantai 9.2.2019 klo 19.24 - Isto Kaarne

Kangasalan Demarit ovat jo monta vuotta käyneet omaa, paikallista taisteluaan hyvinvointipalveluiden ideologista yksityistämistä vastaan. Olemme halunneet että vanhusten hoivaan kerätyt verorahat ja vanhusten itse maksamat asiakasmaksut pitää käyttää kokonaan hoivan tuottamiseen, eikä kasvottomien osakkeenomistajien rikastuttamiseen. Olemme muistuttaneet, että ylikansallisten hoivapalveluyhtiöiden omistajien armoton voitontavoittelu tulee huonontamaan palvelun laatua ja työntekijöiden työoloja. Olemme väittäneet että uuden vanhuspalvelulain antamilla mahdollisuuksilla kohdellaan vanhuksia täälläkin huonosti, kuten valitettavasti koko maassakin. Olemme toistuvasti edellyttäneet, että yksityistämisen kielteisten vaikutusten hillitsemiseksi vanhusten tehostetusta palveluasumisesta vähintään puolet pitää Kangasalla olla julkista tuotantoa. (Mieluummin näkisimme vaikka kaiken palveluasumisen kaupungin omana tuotantona, mutta ymmärrämme että se ei tulisi näillä päättäjien voimasuhteilla toteutumaan). Olemme odottaneet, että jos linjaa ei pian korjata, niin tämä vanhuspommi räjähtää käsiin.

Olis vähän asiaa

Sunnuntai 3.2.2019 klo 18.54 - Isto Kaarne

Jaa että mitä asiaa. No sitä, että vanhusten tehostetun asumispalvelun yksiköiden hoitajamitoitus pitäisi lailla määrätä minimissään lukuun 0,7.

Niin ja sitten se, että verovaroilla rahoitettavilla sosiaalipalveluilla, terveyspalveluilla ja opetuspalveluilla ei saisi tehdä voittoja tavoittelevaa bisnestä.

Hei ja se piti vielä sanoa mitä mää olen ennenkin sanonu, että jos joku väittää että yksityinen tehostettu palveluasuminen on halvempaa kuin Kangasalan kaupungin tuottama, niin ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Rikun ryhmäkodit ovat hinnaltaan samassa tasossa kuin yksityinen palvelu. Se on siis mahdollista ilman, että poljetaan palkkoja ja käytetään haamuhoitajia tai merkitään laitoshuoltokin hoitotyöksi. Tarkistin asian luotettavalta taholta, eli Laineen Hannalta.

Mitäs minä sanoin

Maanantai 28.1.2019 klo 21.14 - Isto Kaarne

Löysin tämän vuonna 2015 kirjoittamani tekstin. Nyt kun Esperin surkea toiminta on kaikkien uutisten otsikoissa, tämä alkaa olla oikein ajankohtainen:  

"Kun kunta tuottaa vanhusten tehostetun palveluasumisen, niin se maksaa kustannukset palvelutuotantoon tarvitsemistaan tiloista, tarvittavat materiaalit ja henkilökunnan palkan, sekä tekee kaiken viranomaistyön ja valvonnan. Voittoa kunta ei yritäkään tuottaa. 

Kun kansainvälisen sijoitusyhtiön omistama yksityinen palveluntarjoaja tuottaa saman palvelun, niin sekin vastaa tilakustannuksistaan, materiaaleistaan, sekä henkilökunnan palkkojen maksamisesta. Kolmas menoerä on omistajien itselleen vaatima voitto. Sitä vastoin kaiken viranomaistyön ja valvonnan tekee ja maksaa edelleenkin kunta. 

Yksityisen palveluntuottajan tarkoituksena on tuottaa osakkeenomistajilleen voittoa, mitä suurempaa, sitä parempi. Kustannuksia siis pitää säästää, jotta voittoa jää. Näin työvaltaisella alalla säästöjä ei ole otettavissa kuin henkilöstön määrästä, koulutuksesta ja työehdoista, sekä tietenkin palvelun laadusta. 

Jos nyt näiden faktojen jälkeen joku väittää, että yksityisten hoivajättien tuottama tehostettu asumispalvelu on halvempaa ja laadukkaampaa, hän väittää samalla että kunnan väki on osaamatonta ja laiskaa. Minkään muun syyn takia kunta ei voi hinnassa ja laadussa yksityiselle hävitä. 

Voin vakuuttaa, että kuntien oma hoivahenkilökunta on hyvin koulutettua, kokenutta, motivoitunutta ja osaavaa. Yksityinen palvelu siis ei voi tulla veronmaksajalle halvemmaksi, ja olla laadukkaampaa kuin kunnan omana työnään tuottama palvelu, vaikka niin väitetään ja näköjään luullaan. Ei yksinkertaisesti voi".  

Parempaan on pystyttävä

Tiistai 21.8.2018 klo 20.50 - Kangasalan Sos.dem. kunnallisjärjestö r.y.

Kangasalan Sanomien 15.8. artikkeli vanhusten hoidon tilasta todistaa että asia ei Kangasalla ole todellakaan  "mennyt putkeen". Sama tilanne on lähes kaikissa muissa kunnissa ja kaupungeissa. Uuden vanhuspalvelulain soveltamisessa kun otettiin johtavaksi ohjenuoraksi kustannusten säästäminen, vaikka pääpainon olisi pitänyt olla vanhusten hoivan korkeassa tasossa.

No, nyt on turvallinen ja hyvin hoidettu vanhainkoti lopetettu, liian monet yksinäiset ja sairaat vanhukset kärsivät omissa kodeissaan liian vähän resurssoidun kotihoidon varassa ja ympärivuorokautiseen hoivaan oikeutetut makaavat kalliilla hinnalla terveyskeskuksissa ja sairaaloissa koska tehostetun palveluasumisen paikkoja on liian vähän. Myöskään kotikuntoutus, niin hyvä asia kuin se onkin, ei ole vähentänyt palveluasumisen tarvetta, eikä se sitä kovin vaikuttavassa määrässä tule vähentämäänkään. 

Kun vaihtoehtoisista toimintatavoista vanhushuollossa tehtiin vuonna 2016 päätöstä, Kangasalan Demarit varoittivat että näin tulee hyvin todennäköisesti käymään. Myös silloinen sosiaali- ja terveyslautakunta oli hyvin epäileväinen palvelurakenneuudistuksen toimivuudesta.  Demarit ilmoittivat silloin, että he tulevat hyvin tarkasti seuraamaan vanhushuollon kehitystä, ja puuttumaan asioihin tarpeen vaatiessa.

Nyt se hetki on tullut. Kaupunkimme vanhushuolto ei tule korjaantumaan inhimilliselle tasolle ennestäänkin liian pieniä määrärahoja siirtelemällä ja kevyemmän hoidon paikkoja lisäämällä, sillä tehokasta hoitoa tarvitsevien vanhusten määrä tulee vuosi vuodelta vain kasvamaan. Demarit eivät nykyistä tilannetta, eivätkä mitään vippaskonsteja sen korjaamiseksi hyväksy. Tulemme puuttumaan asiaan tulevien talousarvioiden ja taloussuunnitelmien käsittelyssä.

Samassa lehdessä 15.8. oli entisen sosiaali- ja terveysjohtajan Raija Harjun kirjoitus "Toimintaperiaatteet eivät toteudu vanhuspalveluissa". Siitä kirjoituksesta huokui todellinen asiantuntemus ja inhimillinen näkökulma tähän tärkeään asiaan. Kangasalan Demarit allekirjoittavat jokaisen siinä esitetyn ajatuksen.

Enkös minä sitä sanonut

Keskiviikko 15.8.2018 klo 8.46 - Isto Kaarne

Paikallislehdessä kerrottiin tänään parissakin kohdassa että vanhusten hoiva ei ole Kangasalakaan mennyt ollenkaan "putkeen". Sama koskee koko maata, monelta suunnalta tulleiden viestien perusteella. Enpäs malta olla laittamatta tähän puheenvuoroa, jonka käytin Kangasalan valtuustossa 13.6.2016, eli silloin kun uutta vanhuspalvelulakia ajettiin täälläkin käyttöön, valitettavasti vain pääasiassa säästöjen toivossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Koko vanhusten hoidon tulevaisuus on Kangasalla kääntynyt parissa vuodessa vallan päälaelleen. Ainakaan Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä ei ole ollenkaan vakuuttunut siitä, onko nyt suunniteltu ns. kehitys viemässä ikäihmisten tulevaisuutta parempaan vai huonompaan suuntaan. No, jos onnistuu näin niin hyvä on. Tämä on kuitenkin niin kuin hyppy tuntemattomalta laiturilta mustaan veteen, yhtään ei tiedä minkälaisia kiviä siellä on odottamassa.

Demariryhmän tavoin Sosiaali- ja terveyslautakunta oli huolissaan siitä, pystytäänkö vanhuksille tarjoamaan turvallinen ja ihmisarvoinen elämän ehtoo "vaihtoehtoiset toimintatavat vanhushuollossa" -selvityksen mukaan toimimalla. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on toki hyvä asia, mutta rajansa on siinäkin. Kun sairaudet ja vaivat, varsinkin muistisairaudet pahenevat, se raja tulee vastaan. Silloin on päästävä tehokkaampaan hoitoon, omaa kotia turvallisempaan paikkaan. Onko meillä silloin tarjota näitä paikkoja, paikkoja joissa vaikeammatkin tapaukset pystytään kunnialla hoitamaan. Vai eikö ole. Onko järvessä sillä kohtaa se kivi. Lautakunta hyväksyi selvityksen "suuntaa antavana".

Tarkoituksena oli siis hyväksyä selvitys "soveltuvin osin", mutta varata mahdollisuus toimia myös toisin, jos kaikki ei sujuisikaan niin kuin "Stömsöössä". Selvitystä, jossa on näin paljon tuntemattomia muuttujia, ja oletuksiin perustuvia laskentaperusteita, ei haluttu hakata kiveen. Kotihoidon asiakkaan palvelutarvetta lautakunta halusi arvioitavan jatkuvasti, ja palvelun mitoittamista tarpeen mukaan. Jollekin saattaa riittää, että kodinhoitaja käy ovella kysymässä "oletkos ottanut lääkkeesi", joku toinen tarvitsee useamman käynnin päivässä, ja pidemmän työajan asiakaan luona. Tässä suhteessa lienee toivomisen varaa tälläkin hetkellä.

Huomatkaa, että minä en syytä liian harvoista ja lyhyistä käynneistä kotipalvelun henkilökuntaa, vaan meitä jotka annamme heidän työlleen resurssit. Viime aikoina on julkisessa sanassa kerrottu karmeita esimerkkejä vanhusten huonosta kohtelusta. Emme varmaan halua Kangasalaa noihin lööppeihin. Lautakunta halusi jo myös hyvissä ajoin suunniteltavan, mistä saadaan paikat niille vanhuksille, joiden kotona asuminen ei enää ihmisen arvoisella tavalla onnistu.

Tarkka kunnanjohtaja löysi Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä muoto- ynnä muita virheitä, ja otti päätöksen kunnanhallituksen käsiteltäväksi. No, jos niitä virheitä siinä oli, niin ne olivat vahingossa syntyneitä, eivät tahallisia. Ja parempi kai kuitenkin on tehdä nyt pieniä muotovirheitä, kuin tulevaisuudessa vakavia hoitovirheitä. Minä olen kuitenkin hyvilläni, ja vähän ylpeäkin siitä, että lautakunta päätti niin kuin päätti. Lautakunta toimi, ja kantoi vastuutaan, eikä ollut pelkkä kumileimasin. Aivan varmasti se päätös virheineenkin vaikutti siihen esitykseen, jonka kunnanhallitus on nyt valtuustolle antanut.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä hyväksyy kunnanhallituksen esityksen siihen kirjatun neljännen kohdan ansiosta. Tulemme kuitenkin tarkasti seuraamaan ikäihmisten palveluiden kehittymistä, ja vaikuttamaan siihen että vanhushuollon uudet toimintatavat eivät ole vain säästökeino. Lähtökohtana palveluiden suunnittelemiselle ei saa olla se, että tämä ja tuo palvelu pitää tuottaa tällä resurssilla ja tuolla henkilöstömäärällä. Lähtökohtana pitää olla se, että elämänsä ehtooseen ehtineet hyvinvointiyhteiskuntamme rakentajat saavat elää turvallisen ja arvokkaan vanhuuden.

Sikamaista hoivaa

Keskiviikko 23.5.2018 klo 20.54 - Isto Kaarne

Vanhuspalvelulakia keppihevosenaan käyttäen kunnat lopettivat vanhainkotinsa ja lisäsivät roimasti vanhusten kotihoitoa, ei siksi että vanhusten olisi parempi asua kotonaan, vaan siksi että se tulisi kunnille halvemmaksi. Kai se tulikin, varsinkin kun kotihoidon resursseja ei lisätty samassa suhteessa kuin kotona hoidettavat vanhukset lisääntyivät.

Tästä seurasi että kotihoidettavat vanhukset ovat nyt samassa asemassa kuin entisten pikkutilojen yksinäiset possut karsinoissaan. Niillehän emäntä kävi pari kertaa päivässä kaatamassa ruokaa kaukaloon ja joskus ehkä heitti läävään hangollisen kuivikkeita. No niille possuille sentään joku kävi välillä jotakin juttelemassakin. Vanhuksen hoitaja ei paljon edes jutella ehdi, seuraavassa paikassa kun pitäisi olla jo muutaman minuutin päästä.

On tämä yhteiskunnalta sikamainen tapa kohdella ikänsä hyvinvointivaltiota rakentaneita kansalaisiaan. Älkääkä kuvitelko että mahdollisesti (ei toivottavasti) tuleva sote-uudistus toisi asiaan parannusta. Tulevilla maakunnilla tulee olemaan vielä vähemmän rahaa sosiaalipalveluihin kuin kunnilla nyt.

Katastrofi kotihoidossa

Lauantai 28.4.2018 klo 16.42 - Isto Kaarne

Olipa A-studiossa keskustelua vanhusten kotihoidon surkeasta tilasta. Mukana oli myös ministeri, ison kaupungin sosiaalipomo ja kansanedustaja. Keinojakin kestämättömän tilanteen korjaamiseksi keksittiin, mm: Toiminnanohjauksen parantaminen, kotikuntoutuksen lisääminen, laatukriteerien tiukentaminen, uuden teknologian käyttöönotto, ym. Mitäs, ihan hyviä ja kannatettavia asioitahan nuokin ovat.

Kenenkään en kuitenkaan huomannut sanovan, että kotihoitoon pitäisi panostaa lisää rahaa. Niin minä tekisin, jos olis valta, niin kuin on mieli. Sillä keinolla saataisiin esimerkiksi lisää motivoituneita hoitajia joiden ei tarvitsisi raataa jaksamisensa rajoilla, saataisiin asiakkaan luona vietettyä aikaa lisättyä vähän morjestamista pidemmäksi, saataisiin varmaan vanhuksen luona käyvien hoitajien jatkuvaa vaihtumistakin vähennettyä, saataisiin parempia hoidon tuloksia, saataisiin parempaa turvallisuutta, saataisiin vanhus kokemaan että hänkin on yhteiskunnan arvostusta ansaitseva ihminen, eikä vain kuluerä kunnan tärkeämpien menoerien rahoja syömässä.

Jaa niin, mutta suomellahan ei ole varaa hoitaa vanhuksiaan kunnolla. Siihen ei riitä rahaa. Eikö tosiaan. Muka.