Katastrofi kotihoidossa

Olipa A-studiossa keskustelua vanhusten kotihoidon surkeasta tilasta. Mukana oli myös ministeri, ison kaupungin sosiaalipomo ja kansanedustaja. Keinojakin kestämättömän tilanteen korjaamiseksi keksittiin, mm: Toiminnanohjauksen parantaminen, kotikuntoutuksen lisääminen, laatukriteerien tiukentaminen, uuden teknologian käyttöönotto, ym. Mitäs, ihan hyviä ja kannatettavia asioitahan nuokin ovat.

Kenenkään en kuitenkaan huomannut sanovan, että kotihoitoon pitäisi panostaa lisää rahaa. Niin minä tekisin, jos olis valta, niin kuin on mieli. Sillä keinolla saataisiin esimerkiksi lisää motivoituneita hoitajia joiden ei tarvitsisi raataa jaksamisensa rajoilla, saataisiin asiakkaan luona vietettyä aikaa lisättyä vähän morjestamista pidemmäksi, saataisiin varmaan vanhuksen luona käyvien hoitajien jatkuvaa vaihtumistakin vähennettyä, saataisiin parempia hoidon tuloksia, saataisiin parempaa turvallisuutta, saataisiin vanhus kokemaan että hänkin on yhteiskunnan arvostusta ansaitseva ihminen, eikä vain kuluerä kunnan tärkeämpien menoerien rahoja syömässä.

Jaa niin, mutta suomellahan ei ole varaa hoitaa vanhuksiaan kunnolla. Siihen ei riitä rahaa. Eikö tosiaan. Muka.