Taas väännetään vanhustyön hoitajamitoituksesta, saa nähdä kuinka käy. Taas on kuultu myös väite, ja tullaan kuulemaan vielä monta kertaa, että ”yksityinen hoivapalvelu on jopa 30% halvempaa kuin julkinen.” Sitä väitettä minä en tule koskaan hyväksymään. Katsotaanpa:
Kunnan hoivapaikan hinnassa on mukana varsinaisen hoivan ja tilakustannusten lisäksi kaikki mahdolliset transaktiokustannukset, eli esimerkiksi asiakaslaskutus, päätöksenteko, suunnittelu ym. Myös hallinnon kuluja vyörytetään kunnan hoivapalveluhintaan. Kunnan hintaan lasketaan siis kaikki menoerät jotka lopullisessa hoivapaikan hinnassa kunnan maksettavaksi todella tulevat.
Ostopalveluhinnassa taas on vain se raha, jonka kunta yksityiselle hoivapalveluyrittäjälle hoitopäivästä maksaa. Se sisältää tietenkin hoiva- ja tilakustannukset, mutta ei viranomaistyötä, maksuliikennettä, päätöksentekoa, valvontaa ja kunnan vastuuta koko toiminnasta, ym. Ei sisällä, koska kunta tekee ne. Yksityinen toimija ei voi hoitaa viranomaistehtäviä, jollaisia esimerkiksi henkilön sijoittaminen kunnan kustannuksella johonkin hoitoyksikköön ovat. Ne on kunnan viranhaltijoiden tehtävä. Ja kunnan maksettava.
Jos nämä kaikki kulut ja vielä hallinnon osuus lisättäisiin siihen, mitä yksityinen hoitopaikka kunnalle todella maksaa, olisi sen hinta vallan toisenlainen kuin näissä 30% säästöväitteissä esitetään. Olen sanonut, että yksityisen ja kunnallisen hoitopaikan hinnassa saattaa olla eroja, en vain tiedä kumman eduksi. Uskon että usein juuri julkisesti tuotettu palvelu on halvempaa.
