Enkös minä sitä sanonut

Paikallislehdessä kerrottiin tänään parissakin kohdassa että vanhusten hoiva ei ole Kangasalakaan mennyt ollenkaan "putkeen". Sama koskee koko maata, monelta suunnalta tulleiden viestien perusteella. Enpäs malta olla laittamatta tähän puheenvuoroa, jonka käytin Kangasalan valtuustossa 13.6.2016, eli silloin kun uutta vanhuspalvelulakia ajettiin täälläkin käyttöön, valitettavasti vain pääasiassa säästöjen toivossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Koko vanhusten hoidon tulevaisuus on Kangasalla kääntynyt parissa vuodessa vallan päälaelleen. Ainakaan Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä ei ole ollenkaan vakuuttunut siitä, onko nyt suunniteltu ns. kehitys viemässä ikäihmisten tulevaisuutta parempaan vai huonompaan suuntaan. No, jos onnistuu näin niin hyvä on. Tämä on kuitenkin niin kuin hyppy tuntemattomalta laiturilta mustaan veteen, yhtään ei tiedä minkälaisia kiviä siellä on odottamassa.

Demariryhmän tavoin Sosiaali- ja terveyslautakunta oli huolissaan siitä, pystytäänkö vanhuksille tarjoamaan turvallinen ja ihmisarvoinen elämän ehtoo "vaihtoehtoiset toimintatavat vanhushuollossa" -selvityksen mukaan toimimalla. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on toki hyvä asia, mutta rajansa on siinäkin. Kun sairaudet ja vaivat, varsinkin muistisairaudet pahenevat, se raja tulee vastaan. Silloin on päästävä tehokkaampaan hoitoon, omaa kotia turvallisempaan paikkaan. Onko meillä silloin tarjota näitä paikkoja, paikkoja joissa vaikeammatkin tapaukset pystytään kunnialla hoitamaan. Vai eikö ole. Onko järvessä sillä kohtaa se kivi. Lautakunta hyväksyi selvityksen "suuntaa antavana".

Tarkoituksena oli siis hyväksyä selvitys "soveltuvin osin", mutta varata mahdollisuus toimia myös toisin, jos kaikki ei sujuisikaan niin kuin "Stömsöössä". Selvitystä, jossa on näin paljon tuntemattomia muuttujia, ja oletuksiin perustuvia laskentaperusteita, ei haluttu hakata kiveen. Kotihoidon asiakkaan palvelutarvetta lautakunta halusi arvioitavan jatkuvasti, ja palvelun mitoittamista tarpeen mukaan. Jollekin saattaa riittää, että kodinhoitaja käy ovella kysymässä "oletkos ottanut lääkkeesi", joku toinen tarvitsee useamman käynnin päivässä, ja pidemmän työajan asiakaan luona. Tässä suhteessa lienee toivomisen varaa tälläkin hetkellä.

Huomatkaa, että minä en syytä liian harvoista ja lyhyistä käynneistä kotipalvelun henkilökuntaa, vaan meitä jotka annamme heidän työlleen resurssit. Viime aikoina on julkisessa sanassa kerrottu karmeita esimerkkejä vanhusten huonosta kohtelusta. Emme varmaan halua Kangasalaa noihin lööppeihin. Lautakunta halusi jo myös hyvissä ajoin suunniteltavan, mistä saadaan paikat niille vanhuksille, joiden kotona asuminen ei enää ihmisen arvoisella tavalla onnistu.

Tarkka kunnanjohtaja löysi Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä muoto- ynnä muita virheitä, ja otti päätöksen kunnanhallituksen käsiteltäväksi. No, jos niitä virheitä siinä oli, niin ne olivat vahingossa syntyneitä, eivät tahallisia. Ja parempi kai kuitenkin on tehdä nyt pieniä muotovirheitä, kuin tulevaisuudessa vakavia hoitovirheitä. Minä olen kuitenkin hyvilläni, ja vähän ylpeäkin siitä, että lautakunta päätti niin kuin päätti. Lautakunta toimi, ja kantoi vastuutaan, eikä ollut pelkkä kumileimasin. Aivan varmasti se päätös virheineenkin vaikutti siihen esitykseen, jonka kunnanhallitus on nyt valtuustolle antanut.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä hyväksyy kunnanhallituksen esityksen siihen kirjatun neljännen kohdan ansiosta. Tulemme kuitenkin tarkasti seuraamaan ikäihmisten palveluiden kehittymistä, ja vaikuttamaan siihen että vanhushuollon uudet toimintatavat eivät ole vain säästökeino. Lähtökohtana palveluiden suunnittelemiselle ei saa olla se, että tämä ja tuo palvelu pitää tuottaa tällä resurssilla ja tuolla henkilöstömäärällä. Lähtökohtana pitää olla se, että elämänsä ehtooseen ehtineet hyvinvointiyhteiskuntamme rakentajat saavat elää turvallisen ja arvokkaan vanhuuden.