Miksi vanhukset kärsivät

Miksi vanhusten on Suomessa paha olla.

Vuoden 2013 alusta voimaan tuli uusi vanhuspalvelulaki. Se antoi kunnille mahdollisuuden säästää vanhusten hoivan kuluissa esimerkiksi sulkemalla vanhainkodit ja asuttamalla vanhuksia mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. Kunnat käyttivät tilaisuudet tehokkaasti hyväkseen: Ylläpidoltaan kalliit vanhainkodit ajettiin alas ja kotihoitoa tehostettiin, ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin lainlaatija oli ilmeisesti tarkoittanut.

Kotihoidon resurssoinnissa mentiin rahat-, ei vanhusten hyvinvointi edellä. Syntyi suuri joukko kodeissaan elää kituuttavia muisti-, liikuntaelin-, ynnä muuten sairaita, sekä yksinäisyydestä kärsiviä vanhuksia. Mutta rahaa säästyi.

Sitten alettiin odottaa Sote:n tuloa kuin uutta aurinkoa nousevaksi. Valtiovalta vielä varmisti, että sinä aikana kunnat eivät vain erehtyneet investoimaan sote-kuluihinsa, esimerkiksi omiin tehostetun asumispalvelun yksiköihin. Suuri, ihana sipiläsote korjaisi tullessaan kaikki epäkohdat.

Sitä vastoin isot, yksityiset hoivajätit alkoivat soten tuloon valmistautuessaan tehokkaan asemiin ajon. Asumispalveluyksiköitä rakennettiin ja kuntien kiinteistöjä ostettiin. Samoin ostettiin pieniä, paikallisia hoivayrityksiä pois markkinoita sotkemasta. Tarjouskilpailuja oli helppo voittaa, kun hinnan laski niin alas etteivät vielä jäljellä olevat pienemmät yritykset pärjänneet.

Myös kuntien omien asumisyksiköiden hoivahinnat osoittautuivat, ainakin näennäisesti, hoivajättien tarjoushintoja korkeammiksi. Tämä aiheutti monissa valtuustoissa ja myös viranhaltijoissa paineita siirtää vanhuspalvelut vallan kokonaan yksityisen sektorin hoidettavaksi. Sehän hoivajäteille vallan hyvin sopi, markkinat jäisivät heille ja kohta tuleva sipiläsote takaisi lähes yksinoikeuden palveluiden tuottamisessa. Kyllä ne hinnatkin siitä sitten ajan kanssa saataisiin korotettua voittoja tuottaviksi.

Mutta sotenpa ylösnousemus viivästyi ja viivästyi, lakia kun olisi pitänyt siinäkin noudattaa. Markkinoidenvaltaushinnoilla kärvistelevät hoivajätit joutuivat yrittämään saada edes pientä osingonjakoa ahneille, kärsimättömine odottaville omistajilleen. Palveluiden laadustahan se oli otettava, mistäs muustakaan.

Sitten kävi käry, muutamassa paikassa mentiin niin syvältä riman alta, että hoidokkien omaiset heräsivät. Nyt moni omilla aivoillaan ajattelemaan pystyvä ehkä jo tajusi, että hoivajättien toiminnan tarkoitus ei olekaan tuottaa palveluja, vaan tuottaa omistajilleen voittoa. Surkeista vanhuspalveluista kärsivät ikäihmiset saivat ehkä ensimmäisen kerran vähän myötätuntoakin osakseen. Siihen se sitten taisi jäädäkin, vähäisiltä nimittäin näyttävät ne toimenpiteet joilla hoivajätit ovat asukkiensa elinolosuhteita suuremman kohun rauhoituttua kohentaneet.

Ja sitten se Sotekin lopullisesti kaatui omaan mahdottomuuteensa. Hyvä että kaatui, sillä toteutuessaan se olisi ollut täysi katastrofi. Jäljelle jäi tarkoitushakuisesti väärin tulkitun vanhuspalvelulain, ja maakuntahallintoja haluavien vallanhimon, sekä pörssiyhtiöiden rahanahneuden tärvelemän sote-farssin aiheuttama vanhuspalvelujen kurjuus. Ja kärsijöinä ovat vanhukset sekä toki myös ylikuormitettu hoivapalvelujen henkilökunta.

Nyt aletaan uuden sote-ratkaisun kehittäminen. Toivottavasti se tällä kertaa osataan. Toivottavasti myös kuntien sote-palveluiden kehittämistä ei taas tällä kertaa kahlita uuden ratkaisun lopullista valmistumista odottamaan, vaan pahimmat epäkohdat, esimerkiksi hoitajamitoitus, korjataan heti.

Joka tapauksessa, se on varmaa että vanhusten kunnollinen hoitaminen vaatii enemmän rahaa kuin mitä siihen nyt käytetään. Jos vanhuksille palautetaan edes osa niistä rahoista, jotka heiltä vanhuspalvelulain ahneen soveltamisen avulla otettiin pois, saatetaan olla jo vähän lähempänä kohtuutta.

Vielä yksi asia, joka on omiaan lisäämään vanhusten pahaa oloa. Kysymys: Ketkä tekevät vanhuksia koskevat päätökset valtuustoissa, viranhaltijakunnassa ja eduskunnassa. Vastaus: He ovat pääasiassa elämänsä tehokkaita aikuisvuosia eläviä ihmisiä, joilla menee lujaa. Heitä ei vaivaa muistisairaus eikä liikuntarajoite, he eivät ole yksinäisiä eivätkä elä liian pienen eläkkeen varassa. Eivät he vielä tarvitse kovin paljon lääkäripalveluja tai lääkkeitäkään. Näistä syistä he eivät tiedä minkälaista on olla vanha ja sairas ja usein vielä köyhäkin. Ja jos tietävät, eivät välitä.

Yhdellä lauseella sanottuna: Vanhusten huono kohtelu Suomessa johtuu siitä, että valtaa pitävät asettavat muut rahantarpeet tärkeämmiksi kuin vanhusten inhimillisen loppuelämän varmistaminen. Noihin rahantarpeisiin lasken mukaan myös hoivayhtiöiden omistajien rahantarpeen.

Ja taas kerran sanon: Voittoa tavoitteleva bisneksen teko ei sovi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantotavaksi, ainoastaan ehkä täydentäviksi palveluiksi, julkisen sektorin tarkassa valvonnassa. Sama koskee koulutuspalveluja, varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle asti.