Riman alta menee

Lauantai 17.8.2013 klo 16.33 - Isto Kaarne

Kangasalan kulttuuritalon vastustajat ovat tehneet uuden rimanalitusennätyksensä. Nyt kun yleisen mielipiteen muokkauksen kärjeksi on painottunut Kimmo Pyykkö-museon kaikinpuolinen pilkkaaminen ja syyllisten etsiminen sen tänne hankkimiseen , saimme lukea seuraavan sisältöisen, järisyttävän paljastuksen:

"Tottakai Kangasalan Demarit haluavat museon tänne, onhan Kimmo Pyyköllä läheiset suhteet puoluejohtoon. Siitä todistaa sekin, että Kimmo Pyykkö oli kantamassa Kalevi Sorsan arkkua hautaan!!!!!"

Eiköhän anneta Kalevin levätä haudassaan rauhassa, viime vuosikymmenien merkittävimpiä valtiomiehiä sentään. 

Painotan vielä, että KAIKKI kulttuuritaloa ja Kimmo Pyykkö-museota koskevat päätökset on tehty Kangasalan kunnan luottamuselimissä yksimielisesti, kaikki puolueet yhdessä. Demarit eivät ole yhdessäkään kokouksessa olleet edes enemmistöasemassa. 

Väärin meni

Keskiviikko 14.8.2013 klo 8.39 - Isto Kaarne

Tampereen kaupunginhallituksen liiketoimintajaosto valitsi Tarastenjärven jätteiden energiakäytön tekniikaksi vanhanaikaisen, saksalaisen arinapolton. Pirkanmaalaisen Metson tarjoana kaasutustekniikka siis hävisi. Vain jaoston Demarijäsenet olivat kaasutustekniikan kannalla. Kyllä minä nyt ihmettelen Vihreiden ja Vasliiton edustajien päätöstä. Miksi heille ei kelvannut Pirkanmaalle töitä, tulevaisuutta, vientiteollisuutta ja puhtaampaa ympäristöä tuova uusi teknologia. Siinä tuli nyt hukattua vuosikymmenien mahdollisuus. Pirkanmaa pärjääminen kilpailussa työpaikoista ja niiden tuomasta hyvinvoinnista vaatisi rohkeita päätöksiä, ei muutaman miljoonan säästämistä vaikka tunnelinkaivuun.   

Kummallista matematiikkaa

Tiistai 6.8.2013 klo 11.42 - Isto Kaarne

Valtiovalta suunnittelee etsivänsä kaikkien kivien alta vähän rahaa, jolla saataisiin yhteiskunnan pyöriä pidettyä pyörimässä, ja työttömille töitä. Viisaat talousihmiset (sieltä patruunan puolelta) sanovat kuitenkin että se on väärä keino. Työuria nyt pitäisi venyttää sekä alusta, keskeltä että lopusta. Minä en nyt ymmärrä. Jos ihmiset pistetään tekemään henkilökohtaisesti enemmän työtä, niin eikö silloin sitä työtä jää vähemmän niille työttömille annettavaksi? Häh?

Kokoomuslainen ministeri pisti vielä paremmaksi. Kunnollista toimeentuloturvaa annetaisiin vain niille, jotka tekevät ilmaista työtä. "Yhteiskunnan hyväksi" väittää hän. Kyllä sekin kaikki lopulta koituisi kapitalistin hyväksi. Ilmaisella työvoimalla teetettäisiin pois kaikki yksinkertaiset hommat, jotka kuitenkin jonkun on tehtävä. Ne jotka nyt niitä hommia tekevät siirtyisivät nöyräksi työvoimareserviksi. No, saisivathan he sitten tehdä näitä vanhoja hommiaan työttömyyspäivärahalla.

Ja Metso sekä Sandvik ym. ym. ym. pistävät taas väkeä kilometritehtaalle. Vastuu kapitalistin rahapussin lihottamisesta on paljon raskaampi kuin yhteiskuntavastuu.

Lainaus perustuslaista: "työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa". Ei taida olla voimassa enää.  

Oikaistaanpa vääriä väitteitä

Torstai 1.8.2013 klo 10.59 - Isto Kaarne

Kangasala-talon rakentamis- ja päätöksentekoprosessista on pitkin kevättä ja kesää julkaistu lehtien yleisönosastoilla, facebookissa ym. niin paljon virheellisiä tietoja, että katsoimme tarpeelliseksi oikoa niitä. Tässä valtuutettu, Sos.dem. valtuustoryhmän puh.j. Pekka Lahden kirjoitus asiasta.

 

Oikaisu virheellisistä tiedoista 

Heini Niklas-Salminen kirjoittaa sisältötyöryhmän jäsenen ominaisuudessa Kangasalatalosta KS. 23.7.2013. Tahdon korjata kuntalaisille muutamia kirjoituksen asiavirheitä. Tietojen oikeellisuus tarkistettu asiantuntijoilta ja rakennuttajilta.

 Mielipide: Pyykön vaatimuksesta arkkitehti vaihdettiin hänen ehdottamaansa.

Vastaus: Kimmo Pyykkö ei ole valinnut saati päättänyt talon arkkitehtia. Rakennusyhtiö Hartela on vaihtanut oman arkkitehtinsa jo alkuvaiheessa toiseen ja on tehnyt sopimuksen arkkitehdin kanssa, mihin heillä on täysi oikeus. Kyseessä KVR-urakka, joten suunnittelu sisältyy urakkaan.

Mielipide: Valtuusto on myöntänyt takauksen 9 milj. euron lainalle

Vastaus: Valtuusto on myöntänyt yksimielisesti takauksen 8,4 milj. euron lainalle (20.8.2012). Mukana olivat ryhmät: kok, sdp, keskusta, vihreät, sit. kangasala, kd, vasemmisto, ja perussuomalaiset.

Mielipide: Valtuustosalista tulee nykyistä pienempi, tulevaan kunnanhallituksen huoneeseen ei mahdu kerrallaan kuin osa kokouksen normaalista kokoonpanosta

Vastaus: Valtuustosali/ryhmätyötila 195 m2, tilat mitoitettu 80 henkilölle. Valtuustossa 51 jäsentä. Nykyinen kunnanhallituksen huone on 35 m2, Kangasala -taloon tuleva kunnanhallituksen huone 60 m2. Myös entiseen huoneeseen mahduttiin hyvin.

 Mielipide: Konserttisalia ollaan pienentämässä 56 neliötä, eikä soittimille suunnitella varastotiloja. Flyygeli ulos asti auki olevalla lastausillalla.

Vastaus: Konserttisaliin mahtuu 300 henkilöä. Flyygeli on pääsääntöisesti näyttämöllä tai se siirretään tarvittaessa kirjaston tiloihin, nyt näyttää paikka löytyvän näyttämön läheltä. Soitinvarastoa ei tarvita, koska taloon ei ole tulossa omaa orkesteria. Varastotiloja tilapäiselle esiintyjien omaisuuden säilyttämiselle toki on.

Mielipide: Liiketiloja ei tule

Vastaus: Liiketila on 68 m2. Ideointi sen käytöstä kesken.

Mielipide: Kimmo Pyykön museokompleksi on kasvanut 550 neliömetriin

Vastaus: Kimmo Pyykkö museon 1.kerros 120 m2, 2. kerros 165 m2, (vaihtuva näyttely kotimaisia ja mahdollisesti kansainvälisiä taiteilijoita, tarvittaessa myös Kangasalatalon käytössä) 3. kerros 165 m2 (Kimmo Pyykön taidetta)

Mielipide: Talo on ilman kunnollisia keittiötiloja, talossa ei voi valmistaa eikä säilyttää ruokia tai juomia

Vastaus: Talossa on tarjoilukeittiö. Parannusehdotus tulossa. Valmistuskeittiötä ei ole, talo ei ole ravintola.

Mielipide: Jokaiseen tilaisuuteen täytyy tuoda pöydät ja tuolit erikseen

Vastaus: Lämpiötiloja on riittävästi, ne voidaan kattaa väliaikatarjoiluihin niin että niihin mahtuu väljästikin ottaen tilat 300 hengelle. Kokousruokailut ovat osittain pystypöydissä, osittain ruokapöydissä. Tarjoilut noutopöydistä. Kalustus tilaisuuksien vaatimusten mukaan. Tuolit ja pystypöydät ovat helposti kuljetettavia ja varastoitavia.

Mielipide: Talon käyttökustannuksia ei ole laskettua eikä liiketoimintapotentiaalia arvioitu. Kunnan toimiva johto ei ole halunnut laskea miten kustannukset katetaan tai miettiä Pyykön museosta luopumista, eikä laskea vaihtoehtoisia malleja toiminnalle.

Vastaus: Neuvottelukunta laatii liiketoimintasuunnitelman, jonka pohjalta päättäjät tekevät päätökset.

Mielipide: Kulurakenteen kasvu ja tilaongelmat on tuotu päättäjien tietoisuuteen, mutta mitään ei ole tehty.

Vastaus: Kulurakenne ei ole kasvanut, valtuusto on hyväksynyt em. tavoin lainantakauksen. Tiloissa oleva ongelma on mielipiteen kirjoittajan näkemys, joskaan pelkkä ongelmien luetteleminen ei auta, pitää pystyä löytämään ratkaisuja. Odottelemme rauhassa vielä pariviikkoa työryhmän loppuraporttia.

Mielipide: Asiantuntijatyöryhmältä on kielletty Kimmo Pyykkö -museon toiminnan suunnittelu ja arviointi

Vastaus: Kunnanhallitus on asettanut työryhmän ja sen tehtävät. Tehtäviin ei kuulu Pyykkö -museon toiminnan suunnittelu ja arviointi. Kimmo Pyykön kanssa on tehty sopimus viiden vuoden museotoiminnasta.

Mielipide: ensimmäisessä kokouksessa painotettiin, etteivät ryhmäläiset saa viestiä talosta mitään.

Vastaus: Neuvottelukunnan tiedotuksesta on sovittu, että siitä vastaa neuvottelukunnan pj Erkki Frick yhdessä työryhmien puheenjohtajien Anja Aarnion ja Tuomo Nisulan kanssa. Jokainen kansalainen on luonnollisesti vapaa kirjoittamaan, mistä vaan ja mitä vaan omissa nimissään. 

Pekka Lahti
Valtuutettu sd.
  

Ideoita Tervaniemen Työväentalon tulevasta käytöstä

Maanantai 22.7.2013 klo 12.01 - Isto Kaarne

Tervaniemen Työväentalo Kuhmalahdella on ollut remontissa, joka valmistuu tämän vuoden aikana. Talolle tehdään mm hyvä keittiö vesijohtoineen. Ravintolatilatkin ovat melko reilun kokoiset, ja sali suuri. Taloa tullaan vuokraamaan kohtuullisella hinnalla aivan kaikille, jotka tiloja tarvitsevat.

Taloa remontoiva talkooväki ottaa mielellään vastaan vinkkejä siitä, minkälaiseen käyttöön talon haluttaisiin tulevaisuudessa soveltuvan. Voimme sitten ottaa huomioon noita toiveita, ja varautua niihin remontin loppusuoralla.

Siis vinkkejä tulevista käyttötarpeista tämän kirjoituksen kommenteiksi, kiitos. Kaikki vinkit ovat hyviä.  

   

Näkemistä on

Torstai 18.7.2013 klo 9.37 - Isto Kaarne

Teinpä eilen pienen kotiseutukierroksen. Ensin ajoin Pälkäneen hautausmaalle isovanhempien haudalle. Kivi oli kallistunut vähän vinoon, pitää käydä lähiaikoina velipojan kanssa korjaamassa se. Vaari oli aina tarkka siitä, että että paikat ovat kunnossa, joten pitäähän hautakivenkin olla.

Nokka kohti Luopioista. Niitty-Seppälästä ostin pari pussia todella hyvän näköisiä uusia perunoita. Tutustuin myös heidän eläimiinsä: Poneihin, kaneihin, lampaisiin, vuohiin ja kanoihin.

Luopioisten kirkonkylässä ostin kaupasta jäätelön. Kun söin sitä kaupan edessä penkillä istuen, totesin että on täällä vielä vähän samanlaista tuntua kuin pikkupoikana täällä käydessä. Apteekkikin on vielä aivan samassa paikassa. Silloin 50-luvulla vain oli ihmisten kulkupelinä useimmiten hevonen, nyt vain autoja.

Ja sitten Haltialle. Tsekkasin taas kerran suurella mielenkiinnolla Körhämön Tapsan museotraktorit. Siellä oli myös pari Valmet kaksikymppistä, jollaisella minäkin koltiaisena ajelin, jopa aurasin vaarin kivisiä peltoja.

Tie Hirvijärven suuntaan on nykyään vallan toista luokkaa kuin viisikymmentä vuotta takaperin. Silloin ei perille olisi Puntolla päässyt. Korppivuoren suuntaan en uskaltanut nytkään kääntyä, se tie vaatisi varmaan korkeamman maavaran. Muuten Korppivuori on todella näkemisen arvoinen paikka, maisemat kuin postikortissa.

Kailanpäässä ihmettelin taas sitä peltoa, jossa pikkupoikana harvensin yksin räätikkämaan. Iso se pelto on vieläkin, kuinka iso se onkaan ollut noin kymmenvuotiaan pojan silmissä.

Sillanpäässä, isovanhempien entisessä kotimökissä ei ollut nykyistä isäntäväkeä kotona. Hetken ihailin vanhaa aittaa, jossa niin monet yöunet olen nukkunut, ja sitten taas eteenpäin.

Seuraava pysähdyspaikka oli Rajalan kämppä. Siellä kävin ensimmäisen kerran hevosen reellä maitoreissussa noin 55 vuotta sitten. Se on taas hienossa kunnossa, kiitos metsätyömiesten työtä arvostavien talkoomiesten. Läheisen Verkkojärven rannassa olisi ollut toinenkin nähtävyys, Verkkojärven Matin torpanrauniot. Sata vuotta sitten tämä korven eläjä päällysti torppansa ja navettansa suurilla kivillä, jotka ovat vieläkin aika hyvin paikallaan. Kannattaa siis poiketa sielläkin, jos seudulla kulkee.

Seuraava pysähdyspaikka oli Kuohuvaisten mylly, uusine pärekattoineen. Siellä taas tavan mukaan nimi "myllykirjaan", Arran Simo kuitenkin taas tarkistaa olenko tänä kesänä käynyt. On se hienoa että tämmöisiä rakennuksia pidetään kunnossa jälkipolvien ihmeteltäviksi.

Viimeinen kohde oli sitten Tervaniemen Työväentalo Kuhmalahdella. Nähtävyys sekin on, ja komistuu koko ajan ahkeran talkooväen ansiosta. Pari tuntia vetelin nytkin maalia keittiön seiniin, joten pikkuisen homman valmistuminen taas tuli lähemmäksi. Toivottavasti paikalliset, ja miksei kaikki muutkin Kangasalalaiset, keksivät talolle paljon käyttöä kun se remontoituna taas otetaan palvelukseen.

Tällä seudulla on paljon muitakin käymisen arvoisia paikkoja, kuin nämä joihin tällä kertaa poikkesin. Ei ole pakko lähteä "maailmalle" elämyksiä saadakseen. Ja "maailmaahan" se on tämä Kangasalan - Pälkäneen seutukin. Suosittelen.         

En tykkää

Maanantai 1.7.2013 klo 21.21 - Isto Kaarne

Ulkoistamisbuumi se mellastaa yksityiselläkin puolella. Huomisessa Kangasalan Sanomassa luki, että Sanomat lopettaa oman jakelunsa. Jakajaksi alkaa syksyllä Alma Manu. 

En tykkää yhtään!

Se tarkoittaa sitä, että Sanomat tulevat ensi syksystä alkaen laatikkoon vasta ilmestymispäivän aamuna. Nyt lehti on tullut jo edellisenä iltana, meillekin viimeistään siinä klo 18 maissa. Se on ollut pientä luksusta. Ehtoolla on ollut mukava piipahtaa laatikolla, ja lueskella sitten rauhassa Sanomien sanomaa.

Se tarkoittaa myös sitä, että 30 jakajaa saa lopputilin. Se pieni palkka on ollut varmaan jokaiselle nuorelle saajalleen hyvinkin tärkeä. Rahan lisäksi on tullut tärkeätä kokemusta työnteosta yleensä. Nyt se loppuu, ja uutta palkkatyötä on vaikea löytää.

Näin ne markkinavoimat toteuttavat nuorisotakuuta. Jos omistajille maksettavaa osinkoa on mahdollisuus kasvattaa vaikka minkälaisella keinolla, niin sehän käytetään. Niistä jotka jäävät jalkoihin ei välitetä yhtään. Hoitakoon yhteiskunta, onhan niitä erilaisia luukkuja. 

Siis: En tykkää yhtään!!

Vanhentuvan miehen Juhannus...

Lauantai 29.6.2013 klo 16.47 - Isto Kaarne

... on rauhallinen. Siihen kuuluu parin vihdan teko, syöminen, saunominen, pari konjakkiryyppyä, kokolla käynti, taas syöminen ja ennen puolta yötä nukkumaan meno. Eipä tee enää edes mieli lähteä kylille riekkumaan. Rolling Stonesitkin saisivat pitää konsertin vaikka Ruutanassa, niin tuskin lähtisin katsomaan.

Kyllä tälläkin kylällä oli juhannusyönä jotakin poikkeavaa kuulemma tapahtunut, mutta me emme mamman kanssa siitä tienneet mitään. Myöhemmin vasta huhuja kuulimme.

Kuinkas siinä Haralanharjun juhlan Juhannusrauhan julistamistekstissä taas sanottiinkaan: "Jokainen juhlikoon Juhannuksensa niin kuin parhaaksi näkee, mutta visusti varokoon toisten juhannusrauhaa häiritsemästä". Ihan hyvä niin. No, me ei ainakaan häiritty.    

Nähty on, Rollarit

Torstai 20.6.2013 klo 8.53 - Isto Kaarne

Juhannuskin taas tulee. Monta Juhannusta on jo takana, eikä kaikkia niin kovin tarkasti muistakaan. Yksi kuitenkin palaa usein mieleen.

Eiköhän se ollut vuosi 1965 kun The Rolling Stones tuli keikalle Yyterin juhannusjuhlaan. No sehän piti nähdä. Jätkäporukan kanssa sovittiin tamperelaisen taksimiehen kanssa "ronttihinta" Yyterin keikasta, ja ei kun menoksi. Meitä oli muistaakseni Ykä, Ansu, Kälsy, Saku ja minä.

Kyllä sitä menoa olikin. Väkeä rannat täynnä, ja kunto useimmilla hyvin "juhlallinen". Olen monta kertaa ihmetellyt, mitenkä saivat jälkeenpäin Yyterin rannat taas käyttökuntoon, kaikkien pullonsirpaleiden siivous on ollut valtava urakka. Mikähän siinä oli, että kun pullo tyhjeni, niin se piti rikkoa (ei tosin me).

Mutta Rollarit tuli nähtyä. Vuosikymmenien päästä kerroin reissusta omille pojilleni, ja arvoni heidän silmissään koheni kertaheitolla: "Ook sää ollu Rolling Stonesin konsertissa"? Kyllä. Äijä on nähnyt kaikenlaista tässä elämässä.

Nykyajan juhannukset ovatkin sitten paljon rauhallisempia. Olkaa tekin, mahdolliset lukijani, kiltisti.  

Yksi homma vähemmän

Tiistai 11.6.2013 klo 8.45 - Isto Kaarne

Eilen ehtoolla (10.6.) noin klo 19:15 lakkasin olemasta Kangasalan tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Silloin oli kunnan tilinpäätös annettu valtuuston käsiteltäväksi, ja minä olin oman arviointikertomuksen esittelypuheenvuoroni pitänyt. Melko työteliäs 4,5 vuoden urakka siis päättyi. Kiitokset vain lautakunnan jäsenille, ja sen sihterille Tarja Ruukalalle. Hyvinhän se kaikki lopultakin meni. Ja menestystä uudelle tarkastuslautakunnalle ja sen puh.j.lle Jorma Schukoffille. Työntäyteinen, mutta varmasti mielenkiintoinen nelivuotiskausi on edessänne.

Tunteetkin eilisessä valtuustossa jylläsivät, kun Keskusta yritti aikaisemmin jättäneensä valtuustoaloitteen avulla palauttaa lasten kotihoidon Kangasala-lisää. Kaksikin erilaista muutosesitystä oli jo tehty, kunnes puheenjohtaja Raimo Kouhia pudotti valtuuston maan pinnalle takaisin. Hän ilmoitti, että päätösvalta tässä asiassa kuului päätöksensä jo tehneelle kasvatus- ja opetuslautakunnalle, valtuustolle se tulee vain tiedoksi. Kangasala-lisä ei palaa.

Oikein meni taas kerran, vaikka valtuustosalin keskipulpeteissa nähtiinkin melko tyrmistyneitä ilmeitä. Minäkään en ehdottomasti hyväksy Kangasala-lisän maksamista. Se tarkoittaisi että verorahoja jaettaisiin perusteettomasti perheille, joilla ei niihin oikeaa tarvetta ole. Jos jollekin perheelle oikea tarve tulee, niin autetaan sitten sosiaalisin perustein jaettavilla avustuksilla, ei kaikille jaettavilla.

Tarkastuslautakunta siis jäi pois, mutta sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajuus jatkuu. Hommia tiedossa edelleen.       

Vastustan

Lauantai 1.6.2013 klo 17.46

Nyt ollaan tarmokkaasti ulkoistamassa muutaman Kangasalan "pikkukoulun" ruokahuoltoa, siivousta ja kunnossapitoa. Perusteet ontuvat molempia jalkojaan. Siitä ulkoistamisesta ei ole tulossa muuta kuin lisää kustannuksia ja laadun huononemista. Vastustan, vastustan ja vastustan.

Ja mikä pikkukoulu Havisevan koulu muka on.

Aikoihin eletty

Perjantai 31.5.2013 klo 8.16 - Isto Kaarne

Lenkkimaastoistani Onkijärven pohjoispuolelta on pantu puuta nurin. Ilmeisesti se on semmoista "metsänhoidollista hakkuuta", koska kaikki turhanaikuiset koivunvimmat ja muut puskat on kaadettu. On siellä hiukan varmasti korjatavaakin puuta joukossa. Pystyn jätetylle aika nuoren näköiselle puustolle on nyt paremmin tilaa kasvaa tukki- tai kuitupuun mittoihin. Pitäähän metsää hoitaa, vihreästä kullasta sitä vieläkin köyhälle maallemme hyvinvointia irtoaa, vaikka sellutehtaat kohta onkin vähiin päin lopetettu.

Metsuri on ollut ainakin minun asteikollani hyvin arvostettu ammatti. Minä muistan sentään aivan hyvin vielä pokasaha- ja hevosajokaudenkin, kun niissä hommissa koltiaisena joskus vaarini kanssa olin. Se on myös mitä suomalaisin ammatti, vaikea on maahanmuuttajia moottorisahan kanssa suomalaiseen metsään kuvitella.

Siksipä olikin hämmästykseni melkoinen, kun tässä eräänä päivänä törmäsin tuossa lähimetsässä raivaussahan kanssa työskentelevään hyvin tummapintaiseen kaveriin. Johonkin lähi-itään hänen ulkomuotonsa viittasi, tarkempaa selkoa en saanut kielivaikeuksien takia. Kankealla englannilla hän tiedusteli ymmärtääkseni, että onko tämä minun maatani. Yhtä huonolla kielellä vastasin, että eipä ole, minun noin seitsemän puutani kasvavat tuolla vähän matkan päässä omakotitontillani. Ystävällisesti sitten heilautimme kädellä heipat, ja hän jäi jatkamaan työtään.

Minä jatkoin lenkkiäni vähän hämmentymeenä miettien, että: Onpa aikoihin eletty.   

Hyvin suunniteltu on melkein tehty

Perjantai 24.5.2013 klo 8.12 - Isto Kaarne

Kävinpä omalääkärillä Ruutanan terveyskeskuksessa. Verikokeiden tulokset oli pian todettu, ja reseptit uusittu. Sitten lääkäri ehdotti, että kun tässä nyt on sinulle varattua aikaa vielä jäljellä, niin eikös tehdä samantien ohjelma, mitenkä tästä eteenpäin.

Ensin kirjattiin se mikä on minun tarpeeni terveyteni suhteen. Sen olinkin jo valmiiksi miettinyt: Parikymmentä vuotta vielä järki päässä, sekä liikunta- ja toimintakyky hyvässä kunnossa, niin olen kovasti tyytyväinen. Hyvät tavoitteet ne olivat lääkärinkin mielestä.

Sitten tarkempiin tavoitteisiin: Liikunta säännöllisemmäksi, paino alle sovitun kilomäärän vuoden loppuun mennessä, verenpaine alle valtakunnallisten tavoitteiden ja stressinhallinta.

Ja vielä keinot: Metsäkävelyä muutaman kerran viikossa, punnitus ainakin pari kertaa viikossa ja painotaulukon pitäminen, riittävä lepo ja virikkeet. Näillä konsteillahan paino ja verenpainekin putoavat, ja järkikin pysyy päässä. Toivottavasti. Loppuvuodesta sitten kontrolliin.

Kun pääsin kotiin, tein heti painotaulukon, johon otin mukaan myös erilaisten liikuntasuoritusten kirjaamisen. Nyt, kun muutama päivä on mennyt, siellä on jo monta ruksia. Ilman tätä lääkärikäyntiä niitä ei olisi.

Tämä puolen tunnin rupattelu lääkärini kanssa saattaa hyvinkin lisätä "tehollista" elinaikaani muutamalla vuodella. Nyt pitää vain minun hoitaa oma osuuteni, (eikä tietenkään ottaa steressiä ohjelman noudattamisesta).

Hyvä kun tuli puheeksi. Kontrollissa sitten tavataan.  

 

Taas lähtee...

Lauantai 4.5.2013 klo 21.27 - Isto Kaarne

...suomalaisten työtä ulkomailla tehtäväksi. Ja ihan vaan sen takia, että osakeenomistaja saisi vähän paremman voiton osakkeistaan, tekemättä mitään. Raha ei yhteiskuntavastuuta tunne.

Hyvää matkaa

Lauantai 20.4.2013 klo 18.24 - Isto Kaarne

Kävin tänään saattamassa vanhaa työkaveria viimeiselle matkalleen. Kolme muutakin entistä asentajakaveria oli mukana, ja adresseissa oli lisää nimiä. Putkiasentaja Mikko Pikkuharjulla oli paljon kavereita, ja on edelleen, vaikka kohtalo on vanhaa porukkaa jo paljon karsinutkin.

Kun pääsin vuonna 1965 konepajakoulusta verstaan puolelle, oli Mikko yksi ensimmäisistä työpareistani. Mikko oli jo silloin paljon ulkomaankomennuksiakin tehnyt huippumies, ja minä pahainen, 16-vuotias koltiainen. Mikolla ei ollut mitään "poika poika" suhtautumista harmiksensa annettuun nuoreen kaveriin. Perusteellisesti ja kärsivällisesti hän opetti minulle niitä työssä tarvittavia kikkoja, jotka vain vanhat asentajat osasivat. Niillä, ja muitten vanhojen miesten antamilla opeilla pärjäsin sitten työaikani loppuun asti. Niitä ei kouluissa opetettu.

Aikuisella iällä olin sitten Mikon kanssa monilla samoilla työmailla pitkin Suomea, ja vähän Ruotsiakin. Toiset reissut kestivät päivän, ja toiset vuoden. Välillä tehtiin hommia pakkasessa ja lumisateessa, välillä juuri sammutetun kattilan kuumassa helvetissä. Rankkaa oli ja vaarallistakin oli. Mutta tylsää ei ollut. Mikolta löytyi kommentti joka vastoinkäymiseen: "Kuka helekkarin tasakärki tämmösenkin on suunnitellu. Kaikenlaisille merkeen tiernapojille sitä annetaan kynä käteen". Mutta hommat tehtiin pois. Sekä helpot, että vaikeat.

Nyt ei Mikolla ole enää kylmä eikä kuuma. Nyt ei ahdista kireä aikataulu, eikä konemestarien hermostuneet kyselyt homman valmistumisesta. Nyt ei tipu tulipesässä kamia päähän, eikä haalarinpuntti syty rälläkän kipinäsuihkusta palamaan. Nyt ei väsyneen asentajan tarvitse unta vastaan taistellen ajaa satoja kilometrejä kotiin päästäkseen.

Hän on kotona nyt. Kevyet mullat Mikolle.

Kangasalan vasemmistopuolueet kriittisiä palveluseteiden käyttöönotosta

Lauantai 13.4.2013 klo 15.39 - Isto Kaarne

Maanantaina 8.4.2013 Kangasalan valtuustossa väännettiin palvelusetelien käyttämisestä erikoissairaanhoidon lyhytjälkihoitoisiin toimenpiteisiin. Demariryhmä oli valmis ottamaan setelin käyttöön vain hyvin rajatusti. Kantaamme perustelivat asiantuntevasti kolme osaavaa naistamme: Anja Aarnio, Heidi Lehto ja Anne-Mari Thomassen.

Esityksen teki Anja Aarnio (tässä ote hänen puheenvuorostaan)

Terveys- ja sosiaalialan sijoitusyhtiöt tulivat Suomeen 2000-luvun alussa. Ne olettivat, että kyseessä on varma ala, jolla yksityisille yrittäjille riittää yksityisiä asiakkaita. Katteet eivät riittäneet ja asiakkaita alettiin etsiä julkisen terveydenhuollon puolelta.

  Tampereen seudulla toimii neljä suurta yritystä.

Suomen suurin terveysyritys on Suomen Terveystalo Oy. Se kuuluu brittiläiselle pääomasijoittaja Bridgepointille.

Mehiläinen Oy  on osa pohjoismaista Ambea-yhtymää ja sen taas omistaa pääomasijoittaja Triton.

Pihlajalinna-konsernista  56,9 % omistaa Sentica Partners –sijoitusyhtiö, jonka omistajiin kuuluu  ”eturivin eurooppalaisten rahastojen rahastoja”.

Tampereen Lääkärikeskus Oy:n/Koskiklinikan omistavat suomalaiset, lähinnä tamperelaiset lääkärit, ja verot maksetaan Suomeen.

Yrityksellä on luonnollisesti liiketaloudellinen intressi hankkia lisää asiakkaita, tuottaa voittoa ja kasvattaa osakkeen pörssiarvoa.  Terveydenhuoltopalvelut maksetaan verovaroista ja luulen, että meitä kaikkia puoluekantaan katsomatta kiinnostaa se,  minne liiketoiminnan voitosta maksetaan verot. Joka tapauksessa asioita voidaan ja mielestäni pitääkin tarkastella monelta kannalta, ei pelkästään siltä, että  asiakkaan valinnanvapaus kasvaa.

Kangasalla ainoastaan 2.2 % erikoissairaanhoidon kokonaiskustannuksista muodostui yksityisistä erikoissairaanhoitopalveluista. Luku on pieni. Ei ole kuitenkaan syytä antaa ns. avointa valtakirjaa ostojen kasvattamiselle.

Esitän, että kunnanhallituksen esityksen kohta 1 kuuluu:

että sosiaali- ja terveyskeskuksen vuoden 2013 talousarviotavoitteisiin lisätään palvelusetelin käyttöönotto erikoissairaanhoidon lyhytjälkihoitoisissa toimenpiteissä ja että yksityisten erikoissairaanhoitopalveluiden ostot eivät saa ylittää kolmea prosenttia (3 %) erikoissairaanhoidon kustannuksista. Saatuja kokemuksia palvelusetelien käytöstä seurataan ja niistä raportoidaan valtuustolle vuosittain.

Tarinaa jatkoi sairaanhoitajan asiantuntemuksella Heidi Lehto (tässä ote hänen puheenvuorostaan).

Palvelusetelin vastaanottaminen on päätös, jossa potilas muuttuu tilaajaksi ja tekee tuottajan kanssa hoidostaan sopimuksen. Tämä tilaaja tekee itse valinnan missä haluaa häntä hoidettavan, millä maksuosuudella ja kenenkä erikoislääkärin toimesta. Jo tämä selvitystyö jättää ulkopuolelle ne, jotka eivät syystä tai toisesta kykene vertailemaan ja huolehtimaan hoitoon pääsystään itse. Osa ihmisistä ei myöskään halua itse valita vaan luottavat julkisen erikoissairaanhoidon laatuun. Palvelusetelin vastaanotettuaan pitää henkilön olla valmis maksamaan myös toimenpiteen mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista kuten pidemmästä vuodeosastoseurannasta jota palveluseteli ei kata. Kattaako seteli leikkauksessa tuotteet, joita siihen ei rutiinisti varata vai voiko potilaalle tulla lisälaskua johon hän ei ole varautunut? Toimenpiteisiin liittyy aina mahdollisuus että hoidon onnistumiseksi ja parhaan tuloksen saamiseksi joudutaan käyttämään tuotteita tai materiaaleja, joita ei perussuunnitelmaan sisälly.

 Yksityinen palveluntarjoaja vastaa hyvin rajatusti mahdollisista komplikaatioista. Julkinen erikoissairaanhoito on se taho, joka niistä pääasiallisesti huolehtii ja jonne potilas vaivansa kanssa päivystysaikaan hakeutuu. Yksityinen ei vastaanota potilasta yöaikaan ja tarjoa leikkaussaliolosuhteita esimerkiksi jälkivuodon hoitamiseen.

Sitten oli vuorossa Anne-Mari Thomassen, sairaanhoitaja hänkin, sekä myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (tässä ote hänen puheenvuorostaan).

Jos kunta järjestää palveluja palvelusetelillä, kunnan tulee osoittaa talousarviossa varat siihen. Lisäksi kunta hyväksyy palvelusetelin toimintaperiaatteet kunnassa kuten, mihin sitä käytetään, mikä on setelin arvo, missä laajuudessa ja mistä lukien palveluseteli otetaan käyttöön.

Tällä hetkellä käytämme yksityiseen palvelutuotantoon 2.2 % erikoissairaanhoidon kustannuksista. Jos palveluseteleiden käytöstä päätetään, kannatan esitettyä kolmen prosentin kattoa erikoissairaanhoidon lyhytkirurgisten palveluiden ostoon.

Itse olen sitä mieltä, että hyväksymällä palveluseteleiden ottamisen me samalla hyväksymme sen, että tuo rahasumma on pois erikoissairaanhoidon kehittämisestä – ja tuon erikoissairaanhoidon me kuitenkin maksamme verorahoistamme.

Kuitenkin olen ymmärtänyt, että jos emme hyväksyisi tätä esitystä, olisi kunnan tehtävä syksyllä kilpailutukset näistä lyhytkirurgisista toimenpiteistä ja tuolloin voittaisi joka tapauksessa monen tarjouksen yksityinen sektori. Halvan hinnan takaa se, ettei heillä ole vastuullaan samanlaisia tehtäviä kuin julkiselle erikoissairaanhoidolle on lain voimalla asetettu. Erikoissairaanhoidon kustannuksiin lasketaan siellä tapahtuva 24/7 päivystystoiminta vaativissa ja pienissäkin erikoisaloissa ja esimerkiksi tutkimustoiminnan kustannukset, jotka on pakko vyöryttää maksuihin.

Eräs nurinkurinen seikka on muuten se, että tuolla yksityisen sektorin lääkärikeskuksessa saattaa ottaa vastaan kuitenkin sama lääkäri kuin julkisessa erikoissairaanhoidossa. Systeemi on siis tehty rikastumista varten markkinavoimien ehdoin.

Kunnalla on informointivelvoite palveluseteleistä asiakkaalle. Kunnan on selvitettävä asiakkaan asema seteliä käytettäessä, sen arvo, palvelun tuottajien hinnat, omavastuuosuuden määräytymisen perusteet ja arvioitu suuruus sekä vastaavasta palvelusta lain mukaan määräytyvä asiakasmaksu. Onko kunnassamme varauduttu tähän informaatiovelvoitteeseen siten, että me aidosti pystymme vastaamaan näihin kysymyksiin?

Yksi suomalaisen yhteiskunnan ominaispiirteistä on julkisen vallan kansalaisten hyvinvoinnista kantama laaja vastuu ja sen kanavoiminen hyvinvointivaltion tulonsiirtoihin ja yhteiskunnallisiin palveluihin.

Luottamus hyvinvointivaltioon on vielä vahvaa, mutta palvelusetelien kaltaiset järjestelmät ovat omiaan murentamaan sitä. Siksi päätöksillä on erityisen suuri merkitys. Jos rikkaat ostavat palvelunsa yksityisiltä ja keskituloiset siirtyvät erilaisten tulosiirtojen avulla myöskin yksityisten palvelujen käyttäjiksi, rapauttaa tämä väistämättä julkisen sektorin terveyspalvelut.

Tämä johtaa niin monesta maasta tuttuun tilanteeseen, jossa heikkenevien, huonolaatuisten julkisten terveyspalveluiden käyttäjiksi jäävät yhteiskunnan köyhimmät. Siksipä on tärkeää, että palveluseteleillä tuotettavaa yksityisen sektorin osuutta erikoissairaanhoidon kustannuksista rajataan, jotta näin ei tulevaisuudessa kävisi.

Nämä viisaudet eivät kuitenkaan Kangasalan valtuustolle riittäneet. Valtuusto antoi vapaat kädet käyttää ostopalveluihin rahaa kuinka paljon vaan. Ainoastaan Demarit ja Vasemmistoliitto olisivat olleet varovaisia, mutta 15 ääntämme eivät siihen riittäneet. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa tilanteeseen, että suuri osa terveydenhoitoon kerätyistä verorahoistamme menee yksityisten terveysyritysten omistajien taskuun. Ja veroparatiiseihin. Ja julkisen terveydenhoidon tarpeisiin jää entistä vähemmän rahaa. Voi voi. 

 

TULEVAISUUDEN TEKNIIKKA KÄYTTÖÖN TARASTENJÄRVEN HYÖTYVOIMALASSA

Maanantai 8.4.2013 klo 8.38 - Isto Kaarne

Tarastenjärven jätteenkäsittelylaitokselle on tulossa hyötyvoimala. Pirkanmaan uusiokäyttöön kelpaamattomat yhdyskuntajätteet tullaan siellä polttamaan jo lähivuosina energiaksi, tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Laitoksen naapurissa asuvat Ruutanalaiset tervehtivät hanketta tyydytyksellä. Heidän nenäänsä penkalle kasatut jätteet ovat aika-ajoin tuoksahtaneet melko väkevästi, ja onpa haju aina välillä tunnistettu täällä Suinulassa asti.

Jätteiden polttomenetelmää valitessa on tässä vuosien varrella päässyt kovasti vahvoille keskieurooppalainen, jo 30 vuotta käytössä ollut arinatekniikka. Nyt on kuitenkin aivan tässä Pirkanmaalla onnistuttu kehittämään vielä parempi tapa muuttaa jätteessä oleva energia lämmöksi, ja edelleen sähköksi. Metson kehittämä kaasutustekniikka on selvästi arinatekniikkaa parempi hyötysuhteeltaan ja myös ympäristöystävällisempi.

Eikö nyt pitäisi vielä kerran perusteellisesti harkita ja selvittää, kumpi menetelmä on lopultakin viisaampi valinta. Hyötyvoimala rakennetaan toimimaan kymmeniä vuosia, jos se on jo alussa tekniikaltaan vanhanaikainen, niin muutaman vuoden päästä se on täysin museokamaa. Metson uusi tekniikka taas on tulevaisuutta, ja tärkeä referenssi Pirkanmaalaiselle osaamiselle. Jäte ei maailmasta lopu, kotinurkilla oleva mallilaitos olisi paras mainos ulkomaisillekin tilauksille. Ja Pirkanmaalle se toisi sitä niin kovasti kaivattua työtä.

Yöpakkasia...

Lauantai 16.3.2013 klo 9.59 - Isto Kaarne

...pitelee. Saisivat jo loppua. Puut liiterissä kun ovat jo huolestuttavasti vähentyneet. Heti kun lumet pihasta laskevat kuorma-auton kuljettavaksi, niin ostan Ysipuulta uuden kuorman. Hyvää ja oikeanhintaista tavaraa. Ja verot maksettu. 

Ei vaan ymmärrä

Lauantai 9.3.2013 klo 10.07 - Isto Kaarne

Minä kun en vieläkään ymmärrä, niin kertokaapa joku. Mitenkä kunnallisten palvelujen tuottaminen voi olla yksityissektorilla halvempaa kuin kunnan itse tuottamana? Yksityissektorilla en tässä nyt tarkoita pienyrittäjiä, jotka saavat työstään vain jonkinlaisen palkan, useimmiten kovalla työllä. Tarkoitan suuria, usein kansainvälisiä firmoja, jotka keräävät omistajilleen voittoja osinkojen muodossa. Kuntahan ei voittoja tavoittele, ainoastaan sitä että palvelut tulevat hyvin ja laadukkaasti tuotettua.

Ulkoistettavat palvelut toki kilpailutetaan. Siinä vain käy aina niin että pienet eivät kilpailussa pärjää, vaikkapa vain sen takia että ne eivät pysty tarjoamaan tarpeeksi suurta palvelukokonaisuutta. Nämä suuret, erilaisten sijoittajien omistamat yhtiöt kaappaavat näin kuntalaisten palvelujen tuottamisen itselleen. Voitot kiskotaan sitten henkilöstön selkänahasta ja rimaa hipovasta, tai sen alittavasta laadusta. Ja omistajat jossakin päin maailmaa hykertelevät tyytyväisinä. Toki he osallistuvat yhtiönsä kehittämiseenkin, lähettämällä sen operatiiviselle johdolle viestejä: "Koittakaa saada vielä enemmän voittoa. Keinolla millä hyvänsä".

Minä rahoitan omilla veroeuroillani mielelläni kuntalaisten palveluita kunnan itse- tai vaikka paikallisten pikkuyrittäjien tuottamana. Tuntuu vain niin kovin pahalta, että joku jossakin rikastuu ihmisten hädällä ja puutteella. Siihen en halua vähiä kymmenyksiäni antaa.

Järjestyksessä siis: Palvelut ensisijaisesti kunnan itse tuottamana. Toisena: Täydentäviä palveluita paikallisten yrittäjien toimesta. Kolmantena: Jos ihan pakko on, niin käytetään vain kotimaisia ja kotimaahan veronsa maksavia yritysketjuja. Ja neljänneksi: Kansainvälisille sijoitusyhtiöille ei kunnallisia palveluja tehtäväksi anneta. Keinolla millä hyvänsä.        

Tekemistä on

Lauantai 23.2.2013 klo 8.29 - Isto Kaarne

Lauantaiaamu. Harmaata on. Pakkasta onneksi vain vähän. Kohta se kevät tulee. Toivottavasti.

Mitähän sitä tekisi. Mamma lähti jo tunti sitten töihin. Samalla reissulla hän menee sinne Kangasalan Punaisen Ristin kirpparille myymään. Käykääpä kaupoilla. Tavara on hyvää, eikä ole hinnan kiroissa.

Pitää varmaan alkaa kirjoittelemaan tarkastuslautakunnalle ehdotusta arviointikertomukseksi. Tässä viime kuukausien aikana on pikkuhiljaa kerätty haastattelujen ym. avulla asioita kunnan taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden täyttymisestä vuoden 2012 aikana. Nyt on aika kerätä sieltä semmoisia, jotka eivät ole menneet aivan putkeen. Olen ottanut taas hommakseni laatia arviointikertomuksen ensimmäisen version. Myöhemmin se mennään sitten lautakunnan kanssa pariin kertaan lävitse, ja muokataan lopulliseen asuunsa.

Lauri Viita sanoi aikanaan Pispalan rakentamisesta, että: "Oli vain hyvää tai huonoa rakennussäätä, ja sunnuntai oli parasta". Niin se vähän on näissä kunnan luottamustehtävissäkin. Sunnuntait ja nykyään myös lauantait ovat usein parasta aikaa näille kotona tehtäville hommille. Ei niitä pieniä luottamushenkilöpalkkioita siis kovasti kadehtia kannata. Kyllä ne töitäkin teettävät. 

Melkoisen keskustelumylläkän on nyt polkaissut liikkeelle se Kangasalan Demarien esille nostama huoli koulu- ja laitosruokiemme alhaisesta kotimaisuusasteesta. Miksikähän se eniten näyttää juuri Demareita kiinnostavan. Mikseivät ne puolueet, joiden riveissä näitä maataloustuottajia on, ole asiasta kiinnostuneita. Heidän etunsahan kotimaisen ruoan lisääntyvä käyttäminen myös olisi, sen lisäksi että se tietenkin olisi sen ruoan syöjien etu. 

Ei Kangasalla tämä ruokien raaka-aineiden hankkiminen kuitenkaan niin surkealla tolalla ole, kuin joistakin facebook-kirjoituksista voisi päätellä. Aivan perättömiäkin väittämiä sieltä saa lukea. Ei täällä mitään sontaa syödä nytkään, vaikka parantamisen varaa- ja tarvetta kieltämättä onkin. Ihan meidän kaikkien yhteisen etumme vuoksi.

No, ruvetaan hommiin.