Yhteiskuntasopimus

Tiistai 4.8.2015 klo 8.16 - Isto Kaarne

Yhteiskuntasopimusta sorvataan. Saapas nähdä kuinka käy. Olisihan se hyvä saada aikaan. Mutta huonolta näyttävät lähtokuopat nyt. Niiltä joilla vähän on, ollaan ottamassa väkisin. Niiltä joilla on paljon pyydetään kohteliaasti: "Jos ny vähän antasitte". Ei se näin tule toimimaan.

Tuota vastikkeetonta työajan lisäämistä en ymmärrä ollenkaan. Työtä kun on muutenkin liian vähän, miksi se siis pitäisi teettää vielä harvemmilla. Siitä seuraa vain se, että nämä työlliset painavat itsensä rapakuntoon ja yhteiskunnan avun varaan aivan liian nuorena, ja työttömyydestä kärsivien armeija sen kun kasvaa. En taaskaan ymmärrä herrojen laskuoppia, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.

Kilpailukyvyn parantamisen tärkeyden ymmärrän. Siinäkin lähtisin liikkeelle ensin omistajien ahneuden vähentämisestä (vaikka siihen ei taida keinoa olla). Ahneus se vie Suomalaisten työtä ulkomaille ja nostaa kotimaisenkin työn tuntihintaa. Suomalainen työ kannattaa kyllä, jos Suomalaisten annetaan se tehdä, eikä työtä ulos viemällä yritetä kasvattaa osinkoja ja nostaa osakkeen arvoa tulevaisuudesta välittämättä. Kvartaaleja tulee tulevaisuudessakin joka vuosi neljä kappaletta. Missä kunnossa on muutaman kvartaalin päästä johokin halpamaahan ulkoistettu, osingoilla kuiviin lypsetty, laatutasonsa ja luotettavuutensa menettänyt entinen Suomalaisyhtiö. Siitä ei välitetä kun rahaa tehdään, vaikka pitäisi kyllä välittää. Se olisi isänmaallista toimintaa.

Suomi selvisi aikanaan todella ankarista sotakorvauksista. Se oli vielä tämän kertaista tarvetta paljon kovempi ponnistus. Mutta onnistui. Ja onnistuisi nytkin, jos se tehtäisiin yhdessä. Ilman ahneutta.