Se, että kirjoitan usein ikäihmisten murheista, ei suinkaan tarkoita että en olisi huolissani myös nuorten tulevaisuudesta. Ympärilläni kasvaa sen verran nuortakin väkeä, että he ovat aina mielessä.

Itse olin elämän alussa, kaikkine puutteineenkin sen verran hyvään aikaan, että ainakin työtä oli tarjolla. Viisitoistavuotiaana menin töihin ja 48 vuotta myöhemmin jäin eläkkeelle samasta talosta. Ei mitään leveää leipää, mutta pitkää ja turvallista.

Samaa turvallisuutta toivoisin tämän päivän nuorten elämään. Minun konstini sen saavuttamiseksi ovat: Hyvä koulutus, väliinputoajien auttaminen takaisin kiinni elämän syrjään ja ennen kaikkea uusien työpaikkojen luominen. Näihin yritän yhdessä SDP:n kanssa vaikuttaa, sen verran kuin pystyn.