Lumikenttien kutsu

Sunnuntai 30.12.2012 klo 12.56 - Isto Kaarne

Tulipa otettua lumikengät alleen ensimmäisen kerran tälle talvelle. Parin kilometrin rämpiminen teki ilmiselvästi terää liian vähän liikkuneelle kropalle. Niillä vehkeillä ei mitään vauhdin hurmaa pääse kokemaan, mutta eihän tässä nyt mihinkään niin kiirukaan ole, eläkeläisellä. Kun lumikengillä saa sen ensimmäisen jotoksen umpihankeen rämmittyä, niin toinen kerta samaa polkua menee jo noin puolet kevyemmin. Niillä pääsee myös suksia vaivattomammin liikkumaan pahoissakin ryteiköissä ja jyrkissä mäentöppäreissä. Kun ottaa vielä suksisauvat avuksi niin homma helpottuu siitäkin, ja yläkroppakin saa liikuntaa. Suosittelen.

Nyt minulla on toinenkin talviliikuntavehje kun pukki toi kuntopyörän. Hyvää senkin päällä rimpuileminen tekee. Mittarista näkee polkemisvauhtinsa, poljetun matkan ja ajan, kuluttamansa kalorit ja vieläpä kiertoveripumpun (sydän) käyntinopeudenkin. Hienot vehkeet siis.

Näistä kummastakaan kuntoiluvehkeestä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, ellei niitä käytä. Tehän voisitte, mahdolliset lukijani, vaikka aina joskus muistuttaa että "painus äijä mettään siitä tai kiipeä kuntopyörän selkään". Tuo oma muisti kun tahtoo joskus olla vähän valikoiva. Syömään ja maata kyllä muistaa mennä, rasittavammat hommat saattavat joskus unohtua. Kiitos.