Minä olen jo sen ikäinen, että olen nähnyt ja kokenut paljon, ja monenlaisia aikoja. Silloin kun olin iässä jossa elämänuraa ruvetaan luomaan, oli sikäli hyvä aika, että pysyvää työtä löytyi. Minullekin annettiin ammattikoulussa osoitelappu käteen, ja sanottiin että mene tonne maanantaina. Minä menin, ja 48 vuotta myöhemmin lähdin sieltä eläkkeelle. Hitsarina aloitin ja työnjohtajana lopetin. Olinko sitten "työmiehen riistäjä", kuten "pitkän linjan pomoista" usein sanotaan. Mielestäni en, mutta kysykää entisiltä työkavereilta.

Sosialidemokratian olin imenyt itseeni jo äidinmaidosta, mutta vasta aikuisena tulin toimintaan mukaan, kun Tampellan reissutyöt kohdallani loppuivat, ja Kangasalan demarit huomasivat kysyä. Ennen pitkää olin sekä Pohjois-Kangasalan Demariyhdistyksen että Demarien kunnallisjärjestön puheenjohtaja, molempia yhdeksäntoista vuotta. Kunnallisjärjestön sihteerinäkin ehdin muutaman vuoden olla, ja nyt olen vielä Kangasalan Kirkonkylän Työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen.

Kunnanvaltuustoon menin toisella yrittämällä, ja pysyin siellä kuusi kautta, siis 24 vuotta. Kunnanhallituksessa olin samaan aikaan 16 vuotta ja kahden eri lautakunnan puheenjohtajana 8,5 vuotta. Muitakin luottamustehtäviä oli melkoinen nippu, niitä tahtoo kasaantua kun sille tielle lähtee.

Olin myös työpaikkani toimihenkilöiden pääluottamusmies. Valtuustoon minua ei enää viime vaaleissa valittu, syytä en tiedä, pahaa kun en ole kenellekään tehnyt. SoTe-lautakunnassa olen ollut jäsenenä, ja vanhusneuvostossa. Olen myös ollut Demarien valtuustoryhmän sihteeri, joten en ole vieraantunut valtuustotyöstä.

Väitän, että olen aina tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa. Montaa toisenkin puolueen poliitikkoa voin sanoa jopa ystäväkseni. Asiallisella käytöksellä saa myös politiikassa asioita eteenpäin paremmin kuin rähisemällä ja kiukuttelemalla joka suuntaan. Agressiivisempi politiikan teko olisi kyllä tietenkin näyttävämpää, mutta ei tuloksekkaampaa, väitän minä. Ja valehtelemista en hyväksy olenkaan, toivottavasti se ei ole tullut jäädäkseen.

Miksi sitten olen taas mukana. Ihan yksinkertaisesti siksi, että tavallisia, vähempiosaisia ja maailman murjomia ihmisiä kohdellaan tässä yhteiskunnassa yhä niin huonosti, että en ilkeä sitä sivusta katsella. Täytyy yrittää heidän elämäänsä edes vähän parantaa.