Porvarihallituksen märkä uni

Olen vahvasti sitä mieltä, että tämän porvarihallituksen päätarkoitus ja "märkä uni" on julkisen sosiaali- ja terveyspalvelun alasajo. Ne kun ovat riippakivenä ja esteenä vapaalle bisneksenteolle, ne kun helkkari vieköön tuottavat palveluita voittoa haluamatta. Lain mukaan julkisen palvelun tuottajat eivät saa kerätä asiakasmaksuina enempää kuin palvelun tuottaminen maksaa. Ne ovat siis hankalia vastakohtia  yksityiselle bisnekselle, joka ottaa mahdollisimman suuren voiton sieltä mistä vain saa, keinoja kaihtamatta. Olisi "vapaalle yrittäjyydelle" paljon parempi kun mokomaa hintojen polkijaa ei olisi ollenkaan olemassakaan.

Emmehän me Kangasalan Demarit kuitenkaan ole yksityistä palvelutuotantoa kieltämässä tai  kriminalisoimassa. Meillähän on ollut sekä lautakuntaryhmässä että valtuustoryhmässä se toimintalinja, että julkisen palvelutuotannon lisäksi voi olla yksityistäkin tuotantoa, se saattaa olla jopa hyväksi tuotannon laadun ja hinnan säilymiselle oikealla tasolla. Pieni "varpaillaan olo" ei ole koskaan pahasta. Olemme siis eri tavoilla, mm valtuustoaloitteilla, esittäneet, että esimerkiksi tehostetun asumispalvelun pitäisi olla vähintään puoleksi julkisesti tuotettua.

Nyt on alkamassa kova taistelu siitä, kuka nuo ihmisten tarvitsemat palvelut saa tuottaa sen jälkeen kun maakunta on ne tuotettavaksi jakanut. Rummutus yksityisen puolen ylivertaisuudesta sekä hinnan että laadun puolesta on jo alkanut, nyt luodaan mielikuvia yleisen mielipiteen kääntämiseksi pois julkisista palveluista. Rahaa tulee palamaan monenlaisiin mainoskampanjoihin (senkin rahan tulevat palveluiden käyttäjät ja veronmaksajat myöhemmin takaisin maksamaan).  Monenlaisia tilaisuuksia kuntalaisten, ja varsinkin päättäjien asenteiden muokkaamiseksi tullaan järjestämään. 

Totta kai firmat mainostavat ja kampanjoivat, sehän on luonnollista ja kuuluu asiaan. Mutta mainostaakos julkinen puoli palveluitaan, ainakaan yhtä suurella volyymilla, ei varmaan. Siinä jo jäädään pahasti häviölle, ja tappio häämöttää.

Lopullinen kuolinisku ainakin yhteiskunnan ohjaamille julkisille palveluille annetaan, jos julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään, kuten hallituksen SoTe-ideologit haluavat. Onneksi Demarit puolueenakin ovat ottaneet tähän kielteisen kannan, samoin kuin voittojen keräämiseen yksityisille firmoille. Meillä täällä Kangasalla tuo kanta on ollut selvä jo paljon kauemmin. 

No, sitten jos/kun julkiset palvelut on saatu tarpeeksi syvään kyykkyyn ja hommat jaettu kirkasotsaisille suurfirmoille (jotka ovat taitavia kilpailuttamiseen vastaajia), niin alkaa arki. Nyt ei tarvitse enää kilpeä kiillottaa, vaan voidaan alkaa se toiminta mihin on koko ajan tähdättykin, eli rahan teko. Hallitus kun on ystävällisesti pudottanut hoitajamitoituksenkin lukemaan 0.4, niin mikäs siinä on tuohta kääriessä.  Voi henkilökunta raukkaa ja voi asukasparkoja. Olosuhteet ja palvelu tulevat aivan varmasti huononemaan nykyisestä. Sanokaa minun sanoneen, ja minä olen aina joskus oikeassakin.

Minua nyppii tässä, palvelua tarvitsevien huonon kohtelun lisäksi, eniten se, että tästä hyötyvät ihmiset jotka eivät pistä rikkaa ristiin asian hyväksi. He ovat vain joutilaalla rahallaan ostaneet omistusoikeutta yhtiöistä jotka näitä palveluja tuottavat, tai jotka näitä palvelun tuottajia omistavat, ja saaneet samalla oikeuden vaatia tuottoa omistukselleen, keinosta piittaamatta. He eivät vaihda yhdellekään vanhukselle vaippaa, tai ota yhtään verikoetta, tai lastoita yhtään katkennutta jalkaa, tai rauhoittele ketään mieleltään järkkynyttä, raivoavaa lasta päiväunille. Näistä kaikista toimista he kyllä saavat maksun. Alipalkatut ja ylirasitetut hoitajat tekevät ne heidän puolestaan, jotta he tienaisivat. No, osallistuvat hekin sen verran, että vaativat tekemään hommat vielä halvemmalla, säästämään rahaa palvelusta, jotta sitä jää omistajalle enemmän.

Eikö tätä taustaa varten olisi fiksuinta, että kaikki SoTe-palvelut tuottaisi julkinen sektori, tuottamatta rahallista voittoa kenellekään, tuottamalla ainoastaan hyvää oloa koko yhteiskunnalle. Tämä olisi minun ideologiani mukainen ihanne, mutta olen kyllä joutunut siitä jo luopumaan, koska tässä maailmassa  ja näillä voimasuhteilla se ei voi toteutua. Hyväksytään siis linjaus, että julkisen puolen tulisi tuottaa SoTe-palveluista puolet, ja loput voidaan antaa yksityisille, kuitenkin huolehtien siitä että kaikkien palveluntarvitsijoiden on hyvä olla.

Tähän loppuun vielä joitakin "hajatuksia".

Miksi yksityisen sektori on ängennyt tehtäviin, jotka ennen tuotti julkinen sektori yksin (kaupunginsairaalat, kunnanlääkärit, vanhainkodit, lastenkodit, työnvälitys, ym.). Ei sen takia että ihmiset saisivat näitä palveluita, vaan sen takia että niissä liikkuu paljon rahaa, josta on hyvä siivu nyhdettävissä omaan taskuun. Ja milläpäs sitä olisikaan turvallisempaa tehdä bisnestä, kuin sosiaalisia tarpeita varten väkisin kerätyllä verorahalla, ei lopu asiakaan maksukyky. Jos tätä yritteliäisyyttä ei olisi, niin yhteiskunta hoitaisi vieläkin yksin ainakin nämä hoivapalvelut ja kaikki niihin käytetty raha menisi vain ja ainoastaan palvelun tuottamiseen.

Minä en ole yrittäjien ja yritteliäisyyden vihollinen, en ollenkaan. On tuhansia asioita jotka kunnankin on paras ostaa ulkoa, eikä yrittääkään tuottaa itse. Näistä SoTe-palveluista vain leijonanosa pitäisi minusta tuottaa julkisesti. Ne kun ovat palveluita, joista ihminen ei voi itse päättää "tarvitsenkohan minä nyt tuommoista, vai en". Ne on saatava, lompakon ohkaisuudesta huolimatta. Toisena mahdollisuutena kun on epäinhimillinen kärsimys, tai jopa kuolema. Yhteiskunnan pitää taata jäsenilleen se viimeinen turva, markkinavoimat eivät sitä takaa. Jos joku bisnes ei kannata, niin se loppuu, oli sitten palvelun tarvitsijoita tai ei.

Jos jollakulla on (ja joillakin kyllä onkin) tarpeeksi rahaa, että pystyy kokonaan itse omat SoTe-tarpeensa rahoittamaan, niin asukoon minun puolestani vaikka Marskissa ja käyköön lääkärissä vaikka Tukholman Karoliinisessa sairaalassa. Mutta silloin kun yhteiskunta vaikka osankin näistä palveluista rahoittaa, niin kyllä yhteiskunnan pitäisi nämä palvelut pääasiassa myös tuottaa. 

Pieniä, paikallisia yrityksiä en laske ollenkaan samaan sarjaan kuin nämä ylikansalliset veroparatiisiyhtiöt. Jos joku perustaa kuntaan vaikka 20 - 30 paikkaisen vanhusten hoivakodin, niin hän saa omalla työllään palkan itselleen ja väelleen. Tämmöisessä tapauksessa voidaan katsoa, että palvelusta maksettava raha myös menee sen palvelun tuottamiseen. Nämä pikkuyritykset vain eivät tahdo pärjätä kilpailuttamisessa. Olisivatko liian rehellisiä, tai liian inhimillisiä.

Yksityisiä palveluita markkinoidaan lähes aina sillä, että ne ovat halvempia kuin julkiset palvelut. Minä en tätä usko, enkä tule uskomaan. Saadaanhan ne näyttämään halvoilta, varsinkin kun lasketaan transaktiokustannukset sopivasti väärin. Minä nyt olen tässä elinaikanani laskenut muutakin kuin pikkupoikana housuihini, ja ymmärrän että jos toinen palvelun tuottaja maksaa omistajilleen voittoa ja vielä mainostaakin, niin se ei voi olla halvempi kuin tuottaja jolla näitä kustannuksia ei ole. Jos se on halvempi, niin kyllä silloin on tuotteen laadussakin oltava järkyttävä ero.

Ammattiyhdistysliikettä syytetään määrätyillä tahoilla Suomen kilpailukyvyn murskaamisesta, ja milloin mistäkin. Kukaan ei älyä syyttää siitä samasta asiasta kapitalistin ahneutta, tuotteen hintaan ne ylisuuret osingotkin menevät. Jos ammattiyhdistysliikettä ei olisi ollut pitämässä Suomalaisten palkkoja edes jonkinlaisella tasolla, niin nälkäpalkalla me näitä hommia tehtäisiin. Mistäs sitten verot maksettaisiin, millä olisi rakennettu sentään näinkin hyvä yhteiskunta, ja koulutettu osaavaa väkeä kapitalistille rahaa tienaamaan.

Jos ammattiyhdistysliikettä ja Sosialidemokraattista puoluetta ei olisi ollut, niin minä en nyt vaihtaisi oman taloni pihassa  talvirenkaita vasta kerran katsastettuun autooni. Minä vaihtaisin niitä jonkun vuokrakasarmin pihassa vanhaan, ruosteiseen Ladaan. Ainakin tuon verran työväenliike on minun elintasooni vaikuttanut, ja katson tämän elintason myös omalla työlläni ansainneeni. Kuten lukemattomat muutkin Suomalaiset duunarit (joilla työtä on ollut, kaikilla ei valitettavasti ole).