Hellettä piisaa

Helteinen heinäkuu on takana, ja yhtä helteiseltä näyttävä elokuu alkanut. Ei se mitään, kyllä talvella taas palellakin saadaan. Ei lämmin luita riko, sanoi aina mummunikin.

Helteistä on maailmallakin monessa paikassa. Raketit ja tykinammukset lentävät, tankit jyristelevät, lentokoneita ammutaan alas ja pakolaiset vaeltavat. Monenlaista "taistelijaa" kyyristelee turvassa naisten ja lasten selkien takana.

Minkä perkeleen takia näitä sotia pitää nykyään käydä asutuskeskuksissa, siviiliväestön keskellä. Siksikö että saadaan viholliselle mahdollisimman raakalaismainen leima maailman mediassa. Ei sen väliä, että oman kansan naiset ja lapset kuolevat, kunhan "taistelijat" vain saavat henkensä säilytettyä, ja sotansa. Perkeleen paskahousupataljoonat.

Silloin kun Suomi oli sodassa, niin miehet olivat metsissä vihollista vastassa, estämässä sen pääsyä asutuskeskuksiin, jotta naiset ja lapset saivat olla siellä edes jonkinlaisessa turvassa. Yhtenä esimerkkinä vaikka tuo Ihantalan ratkaisutaistelu, josta nyt on paljon puhuttu. Siellä oli minun vaarinikin. Ei hän siitä koskaan minulle itse kertonut, mutta näin sen myöhemmin hänen sotilaspassistaan.

Vaari olikin mies, eikä vallanhimoinen hullu. Sotaa hän piti täytenä hulluutena, mutta lähti tottakai mukaan, kun tarvittiin. Ja hellettä piisasi silloinkin.