Teatteria

Kävinpä eilen Kangasalan kesäteatterissa katsomassa tämänkertaisen näytelmän: "Aavan meren tuolla puolen". Varsin musiikkipitoinen esitys, monta tuttua ihmistä näyttämöllä ja hyvä meininki. Ihan mukava iltapuhde siis.

Näytelmä kertoi 1960-luvusta. Kuinka sattuikaan, yleisön joukossa oli myös vanha koulu-ja työkaverini Turtiaisen Jokke. Juuri 60-luvullahan mekin tätä itsenäistä elämäämme aloiteltiin, ensin ammattikoulussa, sitten konepajakoulussa ja sitten Tampellan Messukylän konepajalla. Totesimmekin, että hyvin meillä on ainakin siinä mielessä mennyt, että heti saatiin töitä, ja koko aikuisikämme niitä on saatu tehdä. Ei ole tullut kertaakaan lopputiliä kummallekkaan.

Toista se on tällä nyt aikuiselämäänsä aloittavalla ikäluokalla, kun varsinkin konepajatyöt on vähiin päin viety pitkin maailmaa, riistotyövoimalla tehtäväksi. Rahalla ei isänmaata ole, eikä niillä jotka sen rahan omistavat. Viis Suomesta, kunhan oma pussi täyttyy ripeästi.

Jätkäpojalla isänmaa vielä on: Tämä köyhä ja velkainen, ja koko ajan lisääntyvien sosiaalisten ongelmien kanssa painiva Suomi. Mielellään jätkä sitä rakentaisi ja rahoittaisi, mutta kun ei anneta. Kapitalisti kun puliveivaa kaikki vähänkin irti saavansa rahat omaan pussiinsa, ja siitä pussista ei riitä isänmaan tarpeisiin.

Melkoista teatteria tämä elämä siis tällä hetkellä "Aavan meren tällä puolen".