Lumiliikuntaa

Pukki toi lumikengät. Osasin niitä jo vähän odottaakin, kun olin siihen suuntaan vihjaissut. En ole koskaan ollut hääppöinen hiihtäjä, eikä tässä ihan meidän lähellämme hyviä latujakaan ole. Mutta umpihankea on vaikka kuinka paljon. Siksi siis lumikengät.

Muutaman kerran olen jo käynyt kokeilemassakin. Ei se niin kovin helppoa ollut, ainakaan aluksi. Lumi on tähän aikaan talvesta kuin puuteria, joten uppoaahan sinne tämän kokoinen äijä maata myöten, vaikka olisi minkälaiset kengät. Kuitenkin, kun polun rämpi kertaalleen auki, toinen kerta oli jo paljon helpompi, ja kolmas kerta vielä helpompi. Tänään tuon lenkin kiertäminen oli jo oikein mukavaa.

Lumikengäthän ovat liikkumisen apuvälineenä varmaan lähes yhtä vanha keksintö kuin suksetkin, ei kai täällä suomessa, mutta esimerkiksi Kanadassa. Kai niitä kuntoliikunnan välineinäkin on jo melko kauan käytetty. 

Nykyäänhän keksitään kuntoliikuntaa varten toinen toistaan ihmeellisempiä värkkejä. Ostoskanavat niitä mainostavat, aivan uusia keksintöjä, tohtorien kehittämiä, olympiaurheilijoitten käyttämiä, valmentajien suosittelemia jne. Kun käytät säännöllisesti uutta extra XXX xxx -vempainta vartin päivässä, olet tuota pikaa kuin Iso Arska ennen senaattorin uraansa. Ja kun tilaat viikon kuluessa, saat kantokassin kaupan päälle. Ärsyttävää mainostamista.

Kuntoilu varmasti onnistuisi ilman näitä ihmeellisiä hilavitkuttimiakin. Mutta, mutta. Ihminen on laiska. Tekeekö hän mitään hengästyttävää, jos häntä ei saada siihen innostettua. Jos nämä toinen toistaan ihmeellisemmät kuntohärvelit saavat mainosmiesten avustuksella ihmisen liikkumaan hööpötettyä, niin silloinhan ne ovat hintansa arvoisia. Niin kuin lumikengätkin.

Toivottavasti nuo kengät jujuttavat minut ainakin pari kertaa viikossa tuonne hankeen rämpimään. Alku näyttää hyvältä.