Värikäs valtuuston kokous

Ei täällä Kangasalla niin kovin usein mielenosoituksia ole, mutta joskus kuitenkin. Maanantaina 20.4.09 banderollein varustautunut joukko koululaisia ja heidän vanhempiaan odotti valtuustosalin edessä kokoukseen saapuvia valtuutettuja. Viestinä oli, että koululaisilta ei saa määrärahoja säästöjen nimissä leikata. Aivan aiheellinen vaatimus ja kiva se olisi toteuttaa, mutta, mutta, kun jostakin leikattavakin on. Tuskin siinä leikissä koululaisetkaan säästyvät. Hyvin nämä mielenosoitajat vielä valtuustosalissakin käyttäytyivät, jättivät julisteensakin eteiseen, kun puheenjohtaja käski. Katsotaan nyt, kuinka rahojen kanssa lopulta käy, kun niistä päättämisen aika tulee.

Sahalahtelaisvaltuutetut urakoivat palvelutalon rakentamisen puolesta. Uhkasivat jopa oikeudella, jos yhdistymissopimuksessa ei tällä kohtaa pysytä. Voin vakuuttaa, että tarkoitus on pysyäkin. Sen vahvistaa jo hankkeelle nyt myönnetty suunnittelurahakin. Koitetaan löytää järkevä tapa hoitaa asia tavalla, jonka sahalahtelaisetkin mielihyvin hyväksyvät. Mutta ei tänä vuonna, vaan hieman myöhemmin.  

Poliittinen matematikka on joskus kummallista. Moni valtuutettu säästäisi mielellään kunnan rahaa, luopumalla Kangasala-lisästä. Muutama muu taas väittää, että sitä korottamalla vasta rahaa rutkasti säästyisikin. Yli ymmärryksen menee ja korkealta.

Vatialantien jatkeen linjaus ei sitten lopulta saanut sitä muotoa, jota muutamat aktiiviset asukkaat tarmokkaasti vaativat. Asioilla on aina ainakin kaksi puolta. Päätätpä niin tai näin, usein tuotat yhdelle tai sitten toiselle pahan pettymyksen. Se on ikävää.

Raskaita tämmöiset valtuuston kokoukset ovat, mutta ei auta rutista. Kun on leikkiin lähtenyt, niin ikävätkin asiat on kärsittävä. Joten: se siitä.