Amatsu takaisin

Taas puhutaan ammattikoulujen alennustilasta. Se on valitettavasti aivan totta. Kolmea kuukautta vastaava tuntimäärä lähiopetusta vuodessa on leikattu pois tuntikehyksistä kehittämisen, sopeuttamisen ja säästöjen nimissä. Se ei voi olla vaikuttamatta oppimistuloksiin huonontavasti, ehkä suorastaan romuttavasti. Työnantajat eivät enää saa ammattikouluista hyvät perusvalmiudet omaavaa uutta sukupolvea tulosta tekemään. Ammattikoulut eivät enää toteuta sitä tarkoitusta, mitä varten ne on aikanaan perustettu. Näin käy, kun kaiken maailman pässit pääsevät sormeilemaan suomalaista koulutuspolitiikkaa.  
                       
Minun ikäluokkani kävi ammattikoulun 60-luvun alussa. Sitä käytiin silloin tosissaan. Koulupäivät olivat työpäivien mittaisia, ja opettaja oli aina läsnä. Myös opiskelumotiivi oli korkealla, me tosiaan halusimme oppia ammatin, ja päästä tienaamaan. Työnantajat saivat meistä, jos ei nyt valmiit ammattimiehet, niin ainakin hyvät ”aihiot” loppukoulutusta varten. Ja kova porukka meistä tuli: huippuammattimiehiä, toimihenkilöitä, teknikoita, insinöörejä ja yrittäjiäkin.
        
Kaikkeen tähän menestykseen antoi hyvän lähdön tasokas ammattikoulu. Ei turmella sitä lopullisesti.