Si vis pacem, para bellum

”Totaki on sorvattu, kuin kauhiast ollenka onka. Ja sit ammutaan pitkin mettiä, eikä edes osat kunnolla”, ihmetteli alikersantti Hietanen reidestään kaivettua kranaatinsirpaletta. No, nyt niitä taas sorvataan. Ja ammutaan, vaikkakin Ukrainassa, niin kuitenkin myös Suomen puolesta. Se on pakko, koska maailmassa on niin hulluja johtajia kuin on. Si vis pacem, para bellum.
    
Tehtaissa sorvataan millimetrin osien tarkkuudella kranaatteja, ja uutta rotulitehdasta ruvetaan rakentamaan, Suomessakin. Tehtaat ympäri maailmaa syytävät hihnoiltaan toinen toistaan nerokkaampia tappokoneita. Jos nuokin tuhannet tonnit terästä ja räjähteitä käytettäisiin joihinkin rauhan ajan tarkoituksiin, kuinka paljon kaikkea hyvää niillä saataisiinkaan aikaan. Ihmisten elämä olisi paljon helpompaa, eikä olisi näin valtavaa määrää inhimillistä kärsimystä.  
   
Mutta nyt on pakko mennä näin, koska maailmaa hallitaan niin kovin vähällä järjellä.