Rauhaa

Millaisena minä muistan lapsuuteni ja nuoruuteni Laipanmaan. Vähän utuinen, lähes tyyni, aikainen aamu. Pieni järvi jonka rannalla ei ole ketään muuta. Hauen molskahdus lumpeikon reunassa. Mato-onkeen tarttuu terhakoita, mustia ahvenia. Virveliin ehkä se haukikin, mustaselkäinen, kullanruskeakylkinen. Missään muualla en ole nähnyt niin kaunita haukia. Lähes joka reissulla tarttui uistin vuosikymmeniä sitten järveen kaatuneeseen liekoon, ja useimmiten jäikin sille tielleen. Ei se mitään, se kuului asiaan. Koskaan en unohda noitten erämaajärvien rauhaa. Nyt sitä kaipaa, kun myrskyt ravistelevat tätä mieletöntä maailmaa.