Vapaasti Väinö Linnaa mukaillen:

 Juha, Petteri ja Sampo vetivät ahkiota isoa salia kohti. Ahkio luisti kivilattialla huonosti, sillä se oli täyteen lastattu toinen toistaan raskaammilla lakiehdotuksilla. Välillä he pitivät pieniä taukoja ja tasailivat hengitystään. Juha huohotti ja puhalteli: "On, on perkelettä. Kyllä sitten pitää olla hommaa. Ja sosialistipösö istuu ammattiliitossa ja suunnittelee lakkopäiviä. Minä sanon, että jos jostain tulis vielä semmonen ihminen jonka päätä ei olis ihan kokonansa tällä koohotuksella sekotettu. Meinaan ettei se ymmärtäis maailman menosta muuta kuin sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä että se ihmettelis. Kun isot pojat vetelee tämmöstä saatanan kelkkaa pitkin eduskuntaa edestakasin valiokunnasta toiseen. Ja kun tää ei edes luista. Vaikka on kuinka hyvin paskapuheilla voideltu, niin ei vaan luista".
" Vois se ny jotain ajatella tosta maakuntalaista ja tosta irtisanomisen helpottamisesta: Meettekö te maakuntien itsehallintoo parantaan ja uusia työpaikkoja luomaan? Mitämä siihen sanoisin. Ei kun toisella lailla rakennetaan maakuntavaltuustojen oviin semmoset säpit että ei ole sosialistilla tulemista ja toisella pidetään muuten vaan musikka nöyränä. Mutta tota valinnanvapauslakia se ihmettelis. Mikä toi tommonen erinomanen esitys on? Mitä sillä tehdään? Nhoo, sillä kerätään ihmisiltä rahat niille joille ne kuuluu."
"Mutta lähdetääs taas. Saatana kun täällä on opposition änkyrätkin niinkun kerjuupoikia. Luulis sitä nyt köyhän pääsevän syvempäänkin kyykkyyn. Vedä nyt saatana Sampo sinäkin. Eihän sun ole edes hiki".
"En mää täsä mitään hikee koitakkan. Sitä vaan ettei hillotolppa kaadu".