Voi aikoja, voi tapoja

Käytiinpä taas Ruutanan Shellillä kahveella vanhojen työkavereiden Teukin, Eken, Repan ja Pekan kanssa. Maailman asoita pantiin kuntoon. Ihan kaikkeen ei konstia keksitty, on se nyt niin hulluksi mennyt. Ja hullummaksi vain näyttää menevän.

Taas kerran todettiin, että kyllä meidän työaikamme tässä maailman kulussa sattui ihan oikeaan aikaan. Kaikki me palveltiin koko työuramme yhtä ja samaa taloa, reilusti yli 40 vuotta kukin. Oikein pahaa lopputilin uhkaakaan ei koskaan ollut. Turvallisen tuntuinen oli olo. Olihan patruuna valillä ankara, mutta luotettava se kuitenkin oli.

Nykyajan työntekijä joutuu elämään jatkuvassa pelossa. Elämää ei uskalla eteenpäin suunnitella, kuin vain kvartaalin kerrallansa. Nykypatruunan ahneus kun saattaa koska tahansa viedä hommat kaukomaille, riistohinnoilla tehtäväksi. Se on niin isänmaallinen. Viis Suomesta. Viis Suomalaisista. Kunhan osingot vain juoksevat, ja osakkeen arvo säilyy.

Mitäs keksitään?