Vuosia on mennyt

Tässä päivänä muutamana sain yllättävän puhelinsoiton. Vanha kansakoulukaverini Markku soitti Helsingistä. Jostakin hän oli saanut minun numeroni, ja päätti sitten kokeilla, vieläkö hänet muistan. Hyvin muistin, vaikka siitä kun tiemme aikanaan erosivat, hänen siirtyessään silloiseen "oppikouluun" on vierinyt jo 56 vuotta.

Vuonna 1955 Messukylän kansakoulun ensimmäiselle luokalle menimme, opettajana oli hyvin arvostettu Laura Lautsiala. Hän oli opettajamme myös toisella luokalla, kolmannella luokalla oli sitten Väinö Heljo ja neljännellä luokalla Matti Häkkinen. Kahdella ekaluokalla luokat olivat tyttöjen ja poikien sekaluokkia, kolmannella ja neljännellä luokalla sitten pelkkiä poika- tai tyttöluokkia. Oppilaita laskin valokuvista olleen noin 34 - 36.

Kun Markku sitten tuli Tampereelle muille asioilleen, niin istuimme reilut kolme tuntia rauhallisessa ravintolan pöydässä siikaa nauttien ja vanhoja muistellen. Muistien tueksi löysin vanhat luokkakuvat, joista entisten luokkakaverien nimiä sitten bongasimme.

Aika hyvin ovat kaikki maailmalle eksyneet, oikein läheisissä tekemisissä ei meistä kumpikaan muiden kanssa ole ollut. Jotakin sentään heistä joidenkin vaiheista tiesimme: Ainakin kolme on jo valitettavasti kuollut, yhdestä on tullut insinööri, yhdestä sairaanhoitaja, yhdestä liikemies, kahdesta autonkuljettaja, yhdestä juristi, yhdestä poliisimies, ja sitten on se yksi nappisilmä josta tuli ensin hitsari ja sitten työnjohtaja. Niin se maailma kuljettaa.

Rattoisa ehtoopuhde meillä oli. Ajateltiin, että jos joku nyt huomaa kuuluneensa tuohon suuresti arvostamaamme joukkoon, niin ottakoonpa yhteyttä. Keksitään jotakin kivaa. Vanhana on mukava muistella niitä aikoja, kun kaikki oli vielä edessä.

Vaikka onhan sitä vieläkin monenlaista edessä. Eikö niin?