Säästöjä pitää löytää, vaikka pahaa tekee.

Olipa tosi paha mieli, kun ajelin kotiin eilisestä Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta. Kokouksessa päätetyt pakkosäästöt tulevat heikentämään melko rajusti muutamia palveluita, ja aiheuttamaan monissa kuntalaisissa vihaisia reaktioita. Eikä syyttä.

Valtuusto päätti viime marraskuun talousarviokokouksessaan yhden prosentin säästötavoitteen käyttötalousmenoista, toimintatapoja muuttamalla. Me Sosialidemokraatit tiesimme, että tuommoinen tavoite jo muutenkin äärimmilleen kiristetystä talousarviosta tuottaa todella kipeitä palveluiden leikkauksia, ja vastustimme sitä. Hävisimme kuitenkin äänestyksen, ja säästötavoite jäi valtuuston päätökseksi. Sitä meidänkin on nyt noudatettava.

Nytpä siis alkaa näkyä säästövelvoitteen tuloksia: Laboratorioverkkoa supistetaan, viikonlopun lääkäripäivystystä siirretään lisää Valkeakoskelle, vanhainkotiosasto lakautetaan, ym. Ovathan ne tietysti myös toimintatapojen muutoksia, mutta myös selviä palveluiden heikennyksiä. Kaikki lautakunnat tekevät nyt samaa, ikävää työtä. Tavoite, 1.8 miljoonan säästö on tietääkseni kuitenkin vielä kaukana. Mitäs seuraavaksi tehdään, poistetaanko sosiaalipalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, vai omaishoidon tuki vai veteraanien ruokailu. Nuo ovat niitä harvoja ei subjektiivisia oikeuksia, joita kunnan ei sote-puolella ole pakko tuottaa. Niitä voi siis vähentää, jos kantti kestää. Kaikki ns "helpot" kohteet on jo poistettu. 

Tuommoinen talousarviovuodelle määrätty säästövelvoite on sama kuin laskisi pakkasella housuunsa. Saadaanhan sillä talousarvio sillä kertaa jonkinlaiseen tasapainoon, ja vastuu itseltä pois, ainakin vähäksi aikaa. Työ ja tuska alkaa sitten myöhemmin, kun niitä säästöjä (lue: palveluiden heikennyksiä) todella joudutaan runnomaan läpi.

Siinä se vasta kylmä tulee, märissä housuissa.