Äänestää pitää

Minun isäni sanoi aina, että äänestää pitää, joka kerta kun siihen mahdollisuus annetaan. Jos ei äänestä, ei sitten saa arvostellakaan. Tuon opetuksen olen kunnialla hoitanut. Kaikissa kunnallisissa, seurakunnallisissa, valtiollisissa ja amattiyhdistysvaaleissa olen aina uurnilla käynyt. Joskus siihen joutui näkemään aika paljon vaivaakin, kun olin nuorempana matkatöissä ja piti äänestää posteissa ympäri Suomea. Mutta äänestin!

Muistan kun kävin ensimmäisen kerran äänestämässä, olisivatko ne olleet eduskuntavaalit. Äänestyspaikka oli Tammelan kansakoululla. Pöydän takana istui tuiman näköisiä herroja mustat puvut yllä, ensikertalaista ihan pelotti moinen arvokkuus. Nyt kun istun itse siellä pöydän takana, yritän olla vähän leppoisamman oloinen, jotta nuoremmatkaan eivät vaalivirkailijaa arastelisi.

Hoidetaanpa siis kaikki tuo oikeus/velvollisuus pois kuleksimasta. Saadaan sitten arvostellakin. Jos ette muuta keksi, niin äänestäkää Kangasalla vaikka numeroa 69. Ei se hassumpi ole. Satun tuntemaan.