Kakenlaisia vaalipuheita

Ennen vanhaan pyrittiin valtuustoon ajamalla jotakin kuntalaisille hyödyllistä asiaa. Luvattiin, että kun äänestätte minua, niin teen kaikkeni että se tai se asia saadaan kuntoon.

Nyt näyttää tärkein vaaliase olevan jo päätettyjen hankkeitten haukkuminen ja niiden toteuttamisen keskeyttämisen vaatiminen. Vanhan valtuuston pässit ovat tehneet mottipäisiä päätöksiä, jotka nyt uusien valtuutettujen toimesta puretaan, heti kun vain äänestätte meidät sisälle valtuustoon.

Tärkein haukkumisen kohde on kulttuuritalo (minä kyllä ristisin sen mieluummin vaikka Kangasala-taloksi). Tauno Tavallisen on niin kiva uskoa, että monet muut kunnan toiminnat kurjistetaan, kun kaikki rahat syydetään tuohon turhakkeeseen. Huono kello kuuluu paljon kauemmaksi, kuin hyvä. Kun jo valmiiksi, Suomalaiseen tapaan, vihaa vallankäyttäjiä, antaa tuommoinen kohden vihalle jopa nautinnollisen lisäsykäyksen. 

Nyt pitäisi ymmärtää, ettei kulttuuritaloon ainakaan pariin vuoteen mene kunnan rahaa juuri nimeksikään. Kunta vain takaa Torikeskus Oy:n ottamaa lainaa, jolla talo rakennetaan. Yhtiö sitten maksaa lainansa takaisin, mahdollisesti jopa vuosikymmenien kuluessa. Toki kunta joutuu kulttuuritalon toimintaa rahallisesti tukemaan, ja maksamaan käytössään olevista tiloista vuokraa, mutta eivät ne mitään tähtitieteellisiä summia tule olemaan. Ei niiden takia yhtään sairasta jätetä hoitamatta tai kevyen liikenteen väylää rakentamatta tai koululuokan kokoa kasvateta.

Eikä se kulttuuritalo mikään oopperatalo ole. Toki siellä saa olla korkeakulttuuriakin, mutta myös aivan tavallisia ihmisiä kiinnostavaa toimintaa. En minäkään tuota taloa hyväksyisi, jos tietäisin että se pyhitetään jollekin eliittitaiteelle. Onneksi tiedän, että taloa voidaan käyttää niin moneen hyödylliseen asiaan, ja niin monen kuntalaisen hyödyksi, että hyväksyn sen ilomielin.

Voisinpa vaikka tässä nyt luvata, että sitten kun talo on valmis, niin junailen sinne Nokian Työväen Mieskuoron konsertin. Se on komeaa kuunneltavaa kenelle vaan. Tervetuloa.

Tuosta vastustamisesta vielä. Jos kaikki vastustajat olisivat aina saaneet päänsä pitää, niin Kangasalla ei olisi uimahallia eikä jäähallia, eikä yhtään kerrostaloa. Kirkonkylässäkin olisi vain puoliksi maahan haudattuja turvekattoisia savusaunoja.

Toinen vaalipuhekummajainen on muutamien ehdokkaitten käynnistämä keskustelu pikkukoulujen taannoisesta säilyttämispäätöksestä. He vaativat nyt, että mm Demariryhmän pitää kertoa julkisuuteen ketkä ryhmässä olivat koulujen säilyttämistä vastaan, ennenkuin ryhmä sitten teki yksimielisen päätöksen niitten säilyttämisestä.

Tuo vaatimus se vasta mottipäinen onkin. Pitäisi nyt kauan kunnallisessa päätöksenteossa mukana olleiden, ja satoja kokouksia itsekin istuneiden tietää, että kokousten kulusta ja siellä käydyistä keskusteluista ei ulospäin kerrota. Sehän estäisi ihmisiä keskusteluissa tuomasta omaa, mahdollisesti kriittistäkin kantaansa julki, kun koko ajan saisi pelätä sen vuotamista vaikka lehtien palstoille.

Siis: kokousten keskusteluista niin kunnanhallituksessa, lautakunnissa kuin valtuustoryhmissäkään ei ulospäin kerrota. Vain päätökset kerrotaan. Tämä yleensä sovitaan aina kauden alussa. Valtuuston kokoukset ovat julkisia, ja niihin tuodaan myös ryhmien päätökset julkisesti käsiteltäväksi. Niin tuotiin päätökset pikkukoulujen kohtalostakin. Eikä kukaan valtuuston kokouksessa ollut eri mieltä.

Minulle on kehittynyt tässä parinkymmenen vuoden aikana melko paksu nahka, enkä ihan pienestä ärsyynny. Nyt olen kuitenkin melko pahalla päällä. Olen aina ollut valmis yhteistyöhön muitten valtuustoryhmien kanssa. Mutta. Jos tuon tapaiset hyökkäykset omaa valtuustoryhmääni kohtaan jatkuvat, niin kyllä se yhteistyö sen jälkeen tulee olemaan vaikeaa.