Pikkuhiljaa....

...totutellaan eläkkeellä oloon. On tämä kieltämättä vähän outoa. Ihan semmoinen tunne, että tämä kotona olo kohta taas päättyy, ja työmaalla odottaa joku jumalaton hässäkkä selvittämistään. Mutta ei. Usko nyt vaan, että muut selvittelevät tästä eteenpäin työhässäkät. Minulle jää väin nämä siviiliasiat, mutta onhan niitäkin.

Rentoutuakin pitää. Sitä varten menen tänään Kangasalan kesäteatteriin. Huomenna yritän taas ehtiä Tervaniemen Työväentalon remonttiin. Rentoutumista se on omalla tavallaan sekin. Tulee hyvä mieli kun seuraa urakan edistymistä, ja on itsekin mukana. Hyvin se onkin edistynyt. Kangasalan miehet ovat tehneet Kuhmalahden miesten kanssa selvää jälkeä. Hatunnosto molemmille.

Meille muuten asennettin viime viikolla palo- ja varkaushälytysjärjestelmä. Kymmenien työvuosien aikana hankittu vähäinen omaisuus on siis nyt paremmassa turvassa. Jos joku nyt yrittää meille luvatta sisään, niin kohta ajaa vallesmanni paikalle "tumpeli helisten". Tämä rosmoille tiedoksi.

Puitakin olisi vielä sisälle kärrättäväksi. Mutta kun sataa. No, ehtiihän tässä. Eläkeläinen.